Sovelmia

Saattanette tietää, että kiinnostun sekä huvitun helposti kaikenlaisista sana-asioista. Korva on sillä tavalla mielenkiintoinen järjestelmä, että kuulostaa aina yhtä mukavalta, kun joku käyttää kieltä erityisen oivaltavasti, osuvasti tai täsmällisesti. Samalla logiikalla korva nappaa omasta tai toisen puheesta herkästi kaikki poikkeavat ja erikoiset sanavalinnat. Esimerkiksi siskoni selitti taannoin asuntoonsa pöllähtäneen tuuletuskanavasta hienovaraista pölyä. Minä sitten menin siitä pian korjaamaan, että haet varmastikin sanaa hienojakoista. Erään miekkosen kielenkäyttö taas on aivan omaa luokkaansa, kun sanoja yhdistellään oman mielen mukaan ja esimerkiksi omahyväisestä ja itsekkäästä saadaan tuloksena omahyväkäs. Myös lauseen merkitys muuttuu yleensä olennaisesti, kun epähuomiossa puhutaan trangian sijaan triangelista: Armeijassa marssilla meillä oli triangelit mukana ja teimme niissä triangeleissa tauolla ruokaa. Erityisen hämmentävän sanan taivutusmuodon bongasin tässä kesällä, kun eräs lappilainen tuumasi, että mansikkoja, kun tarkoitti mansikoita. Tarkistin vielä Rovaniemen reissullani, että taipuvatko vaikkapa kirsikka ja mustikka samalla logiikalla myös ja kyllä kuulemma ovat kirsikkoja ja mustikkoja. Hyvin erikoista, eikö!

Mutta jos tammikuussa opin sellaisen sanan kuin polanne, niin kyllä eilenkin näin ihan ensimmäistä kertaa sellaisen sanan kuin sovelma. Nettipankkiin kirjautuessani järjestelmä kysyi kohteliaasti, josko sallisin pankin sovelman käytön koneellani, jotta myös pääsisin sen avulla itse pankkiin kirjautumaan.

Sallitaanko sovelma?

Ja kyllähän tuo sovelma on pikagoogletuksen perusteella aivan pätevä sana, jolla tarkoitetaan kuulemma etenkin Java-kielellä toimivia sovelluksia. Sävel, sävelmä. Kirje, kirjelmä. Hede, hedelmä. Päätelmä. Rykelmä. Niittynätkelmä. Loputon aarrearkku on tämä armahin suomi.