23. heinäkuuta 2013

Tukholmassa

Pitkästä aikaa sorvin ääressä taas. Ehdin viettämään sitten viime kuuleman viikon Tukholmassa, mistä nyt kerrottakoon jokunen anekdootti. Ensinnäkin: lento maksoi ihan käsittämättömän vähän taas. Noin kolmen vartin lentoaika ja puoli-ilmaiset hinnat ovat kyllä ylivertaisia täkyjä sesonkihinnoiteltuun laivamatkaan verrattuna.

Mutta laitetaanpas muutamia kuvia ja kuviin tekstejä seuraavaksi.

Istuttiin parvekkeella ja juotiin mm. vuosikertashampanjaa, mansikkadaiquireja ja bubbelia. Muutenkin parvekkeella tuli käytännössä aina syötyä aamupalat, lounaat ja illalliset ja käytyä monenlaista keskustelua! Ja jättemysigiä oli kyllä joka kerta. 
Ruokakaupassa käyminen on aina kivaa. Tämä irtokahvinpapu- ja -teelehtihylly löytyi aivan lähikaupasta! Ostin kotiin tuliaisiksi minttusuklaakahvia, jota olisi kyllä pitänyt kyllä ostaa paljon enemmän, oli nimittäin sen verran hyvää.
Ainoa ankeampi jobi reissussa oli verotoimistossa käyminen, sillä en kuulemma ollut jättänyt veroilmoitusta taannoisista tienesteistäni. Konttorissa laittoivat minut ja asiani huvittavasti B-jonoon. Kaikki sujui muistutuskirjeen ukaaseista huolimatta kuitenkin oikein sujuvasti ja verovirkailijakin puhui yllätykseni suomea! Myös Regeringsgatanin loppupäässä oli yllättävänkin viihtyisää.
Yhtenä päivänä kävin tallilla katsomassa ruotsalaisen ystäväni vastaostettua pientä hevosta. Tästä reissusta taidan kirjoittaa erikseen vielä, mutta oli kyllä upeita taas sekä hevonen että tilukset. Kuvassa on tahattoman veistoksellisuuden lisäksi aika hyvä kesäfiilis: mikäs on hevosen ollessa harjakset letillä ja apilat suussa.
Tallipäivän iltana käytiin myös istumassa Kristinebergin kallioilla. Ilmat olivat kyllä hirmuisen hyvät koko reissun ajan, ja kun seurakin oli hirmuisen hyvää koko reissun ajan, niin kaiken kaikkiaan kyllä jälleen onnistunut koko reissu!
Sellaista vielä, että tuli myös koottua muutama mööpeli parissakin eri osoitteessa, ja edelleen sanon, että tykkään kyllä koota mööpeleitä. Lainaan itseäni puolentoistavuodentakaisesta postauksesta, sillä allekirjoitan tämän vieläkin ihan satakymmenprosenttisesti:

Sanokoot mitä sanovat Ikean kalusteitten kokoamisesta, 
mutta minusta se on ehkä loogisinta mitä tänä päivänä maailmasta löytyy. 
Ja sillä lailla opettavat myös nöyräksi, 
että jos palat eivät loksahda kohdilleen, 
vika on joka kerta kokoajassa eikä mööpelissä.

Ei kommentteja :