Pyörällä

Päätin tuossa viime perjantaina, että on vihdoin aika toteuttaa jo muutaman vuoden miettimäni pyörälenkki. Lauantaina siis pakkasin rakkaan Ainoseni kopan ja lähdin kypärä päässä polkemaan kepoisassa kesävaatetuksessa. Ilma nimittäin oli aivan täydellinen pyörämatkaa varten: lämmin mutta ei liian kuuma. Kerran ajoin muutaman metrin vikaan, mutta poikkeama ei onneksi ollut kovin suuri, ja pääsin rampilta pian takaisin oikealle tielle. Tulipahan nyt ainakin kerran elämässä liityttyä kolmion takaa moottoritielle polkupyörällä.

Sitten seuraa reissun lähes pakollinen metaforaosuus: siinä ajellessa tuli kyllä väistämättä mieleen, että on se elämäkin vähän kuin pyörälenkki. On nousua ja laskua, on käännettä ja kaarretta. Ikinä et tiedä ihan tarkalleen, mitä mutkan takana odottaa, mutta eteenpäin tie kuitenkin koko ajan vie. Joissakin kohdissa täytyy polkea ihan hiki hatussa, mutta näiden rankempien kohtien jälkeen monesti seuraa sitten mukavan leppoisa pätkä, jossa asiat rullaavat ihan omalla painollaan. Tällaisessa flow-tilassa ei tarvitse ruveta suotta jarruttelemaan. Maisemia kannattaa muistaa katsella myös, ettei lenkistä jää mieleen vain se harmaa ja loputon asfaltti edessä. Matka sujuu siis kaikin puolin leppoisammin, kun nostaa katseensa ohjaustangosta ja huomaa ympärillään jotain kaunista tai mielenkiintoista.

Lopulta mittariin kertyi rapiat 32 kilometriä ja aikaa kului kahden tankkaus- ja kuvaustauon jälkeen tunti ja 55 minuuttia. Perillä odottivat sitten muun muassa mustikkametsä, jokailtainen saunominen, elämäni ensimmäinen energiahoito ja aika lailla täydellinen aivojen narikkoituminen ja mökkihöperöityminen.

Lumpeita sillan alla.

Täytyy tehdä vastaava tai vielä pidempi reissu vielä tämän kesän aikana, sen verran antoisa oli kokemus. Suosittelen!