Hoidossa

Pitkän viikonlopun yli oli meillä käymässä hoitokoira. Kun koira oli erityisen viehättävä tapaus ja ilmatkin erinomaisen lämpimät, niin tuli lenkkeiltyä penikat kipeiksi muun muassa metsäpoluilla, apilaniityillä, hiekkateillä, mäkimaastoissa, rantamilla ja asfalteilla. Tarkemmin sanottuna käytiin muun muassa lähteellä juomassa, kahlattiin järvessä, kiivettiin lähivuoren laelle, varastettiin meetvurstia leivän päältä, löydettiin ihan uusia paikkoja ja polkuja, ihmeteltiin junia ja skeittareita, viilennyttiin suihkulähteessä, fiilisteltiin omakotitaloalueita ja juostiin oravien perään. Kerrassaan mahtava viikonloppu!

Nanat.

Sitten seuraa ällötysvaroitus: jouduttiin myös tekemisiin punkkien kanssa. Koska elämä ei aina ole pelkkää auringonpaistetta, tikkukaramellejä ja sateenkaaria, niin kerrottakoon myös tämä tarina viikonlopulta.

Lauantai-iltana rapsutusten yhteydessä löytyi punkki koiran lavasta. Oli oikein itsensä isoksi imenyt ällötys, josta nyt ajatuskin puistattaa. Katsottiin sitten netistä video punkin poistamisesta ja omistajalle soitetun puhelun jälkeen kävin hakemassa apteekista punkkiraudan ja desifiointisuihkeen. Itse toimitus sujui ihan kuin Strömsössä: punkki lähti kokonaisena pois ja koirakin suhtautui operaatioon hienosti. puremakohta desinfioitiin ja poistettu punkki poltettiin vielä parvekkeella suurieleisesti pois päiviltä. Vähän tämän jälkeen löytyi kuitenkin toinenkin punkki. Kyseinen punkki oli todella pieni ja poistaminen siksi vaikeampaa. Punkit olisi hyvä irrottaa mahdollisimman pian, mutta toisaalta hieman jo verta itseensä imenyt ällötys olisi helpompi poistaa. Joka tapauksessa aika pikkuriikkisen punkin poistaminen oli huomattavasti vaikeampaa ja eiköhän siltä jäänytkin sitten kärsä ihoon kiinni. Sitä sitten yritimme pinseteillä raaputtaa ja nyppiä pois, mutta lopulta oli pakko jättää asia sikseen ja osa punkkia koiraan. Että sapetti, mutta sattuuhan näitä. Nyt sitten täytyy vain seurailla, ettei puremakohta muutu mitenkään epämääräiseksi. Pisteet kuitenkin koiralle näin julkisestikin pitkäjänteisyydestä ja luottamuksesta, että antoi rassata itseään niin maltillisesti, vaikka ei varmasti tuntunut yhtään mukavalta!

Mutta voi elämän kevät että pistivät ja pistävät edelleen vihaksi nuo punkit. En yleensä halua lähteä mukaan mihinkään miksi kaikkia ikäviä ötököitä ei vaan voida myrkyttää kun niillä ei ole mitään merkitystä maailmassa kuitenkaan -höntyilyihin, koska yleensä sellaisista seuraa ikävät jatkokysymykset mikä merkitys ihmisillä sitten on ja mitä merkitystä millään lopulta on, mutta kyllä nyt sanon, että minun puolestani voisi kaikki punkit maailmasta hävittää. Jos jotakin vihaan tässä maailmassa, niin punkkeja.

Että kyllä osaa maailmassa sitten ollakin vasiten vittumaisen viheliäisiä vitsauksia. Onneksi vastapainona on esimerkiksi lapinkoiria sitten.