Yhtään ei käynyt aikakaan pitkäksi, vaikka tosiaan kahtena päivänä tuli istuttua sellaiset kuutisen tuntia katsomassa hevosten juoksemista. Hauska oli nähdä kaikki telkkarista ja internetistä tutut hevoset ihan livenä ja sitä kautta hoksata, että kyllä ne ihan oikeasti ovat olemassa. Esimerkiksi lämminverisissä Womanizer teki vaikutuksen täydellisellä ylivoimallaan. Kyseinen hevonenhan päätyi omistajilleen alun perin Ruotsista lähinnä erikoisen värinsä vuoksi lähinnä harrasteluhevoseksi ja on nyttemmin tienannut raviurallaan lähes puoli miljoona euroa. Melkoinen tuhkimotarina!
Suomenhevosista mieleen jäivät vahvimmin oreista Franko ja tammoista Noriko. Molempiin olin jo ihastunut aiemmin kuvien perusteella ja olivat kyllä vielä komeampia ja kauniimpia paikan päällä nähtynä.
Franko. |
Noriko. |
Mainitaan vielä viikonlopusta se, että tuli ensimmäistä kertaa elämässäni otettua taksi lennosta. Lauantai-iltana torin kulmalle pysähtyi ihan Kalervo Kummolan kaksoisveljeltä näyttänyt kuski, jonka kyydillä pääsimme laina-asunnolle nopeasti ja kätevästi. Matkan aikana keskukselta tuli tosin viestiä, että älkääpä ottako kyytiin ketään matkan varrelta, kun ihmisiä on jonottanut taksitolpilla jo useita tunteja. Auts.
Toisaalta nopeat syövät hitaat radalla kuin raviradalla. Ja tähän sanaleikkiin päätettäköön tällä kertaa!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti