Koskapa viime postauksesta on vierähtänyt jo hyvän aikaa ja koska blogihiljaisuudelle ei ole varsinaista syytä, aloitan sanomalla, että on se ilmoja pidellyt. Ihanan keväisiä ja lämpimiä päiviä ollut, mutta nyt sitten pakastui taas ja tiet ovat juurikin sitä kuuluisaa jäistä koppuraa. Mutta minähän en lannistu, vaan otan universumin heittämät haasteet vastaan nimenomaan haasteina.
Tämän epämääräisen johdatuksen jälkeen listattakoon, että olen sitten viime kuuleman muun muassa
- käynyt hevosklinikalla
- käynyt katsomassa jääveistoksia
- käynyt Kouvolassa
- haaveillut työsuhdehevosesta
- jättänyt vihoviimeisen kouluhomman tarkastettavaksi.
Kuvituksena toimikoon tämä voittoisa jääveistos, joka oli silmäripsiä myöten käsittämättömän pikkutarkasti tehty. Nostan hattuani, en minä vaan osaisi.
 |
| Pus! | |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti