Raviloita

Ei nyt mene oikein kuin Strömsössä tämä blogin päivittäminen. Ajatuksen tasolla olen naputellut jo monta monituista postausta, mutta jostain syystä en ihan joka kerta saa siirrettyä aatoksia tänne asti. Mutta. Viime viikolla tuli esimerkiksi katsottua elokuvissa Tarantinon uusin. Hyviä näyttelijöitä, hyviä kohtauksia, hyvää dialogia ja hyvää musiikkia, mutta en silti ihan varauksetta liputtaisi kyseisen elokuvan puolesta. Katsomisen arvoinen ehdottomasti, mutta hehkuttamisen arvoinen ei.

Viime viikolla oli naistenpäivä, josta hyviä ajatuksia tässä kolumnissa. Naistenpäivässä huvittava piirre on se, että joillekin kyse tuntuu olevan ennemminkin miestenpäivästä, kun miehen odotetaan järjestävän kukkia ja karkkia sille naiselle. Ostakaa naiset vaikka ennemmin toisillenne kukkia ja karkkia, siitähän siinä päivässä minusta ennemmin olisi kyse.

Viime viikko huipentui poikkeuksellisesti siihen naistenpäiväperjantaihin, jolloin kävin katsomassa raveja sitten vuoden 2006. Oli kyllä elämys enkä ihmettele yhtään, että ihmiset hurahtavat vallan ravimaailmaan. Mistähän oikein olin saanut päähäni, että minua ei ravit niin kiinnostaisi? Hevonen kuin hevonen. Mutta totesimme kyllä paikan päällä, että kyllä ravitkin ovat niitä asioita, jotka ovat kuitenkin vielä kivempia kesällä.

Klip, klop.

Jos haluaa päästä minuutissa ravihuumaan, niin sehän onnistuu vaikka katsomalla tämä länsinaapurilaisten tekemä mainospätkä. Itsellä ainakin pysähtyi tähän silmä ja korva NHL-pelin mainostauolla ihan kiitettävästi.