Aivan ensimmäiseksi haluan kiit... sanoa, että tämän postauksen otsikko viittaa kahteen näköalapaikkaan: työpisteeni sijaitsee talon ylimmäisessä, seitsemännessä kerroksessa ja huoneesta avautuu upeat maisemat käsittääkseni Kungsholmenille. Täytyykin ottaa joku kerta kuva näkoalasta ja työpisteestäni, joka siis on pomon huoneen yhteydessä. Myös itse harjoittelupaikka on jo itsessään eräänlainen näköalapaikka, sillä pääsen näkemään läheltä, miten viestintää ja markkinointia toteutetaan isossa ja kansainvälisessä yrityksessä. Enkä pelkästään näkemään, vaan osallistumaan toteutukseen myös itse. Ei voisi enempää harjoittelupaikalta pyytää.
Työpäivä kaiken kaikkiaan oli uskomattoman antoisa. Tuntui että opin jo ensimmäisen päivän aikana hurjasti! Kävimme kierroksella talossa, listasimme tulevia työtehtäviäni ja tutustuin yritykseen. Pomo kertoi haaveilevansa, että vielä ennen kesää saataisiin julkaistua henkilökuntalehti, joten sen parissa tulee varmasti tehtyä töitä kovastikin. Lisäksi pääsin jo aloittamaan firman tuotteiden mediaseurantaa. Syksyllä taas on tulossa iso projekti sisäisen viestinnän parissa. Yliopistolle täytyy kirjoittaa työharjoitteluun liittyen suunnitteluraportti, ja saa nähdä onnistunko kirjoittamaan kaikkia työtehtäviäni ja niihin liittyviä tunnelmia vain parille sivulle. Kerrankin ja onneksi näin päin.
Tänään aamulla oli erityisen mukava mennä töihin MM-kulta niin sanotusti takataskussa. Pomon kanssa kiersimme taloa ja tapasin hirmuisesti uusia ihmisiä. Näistä suurin osa viittasi heti jääkiekkoon ja onnitteli, kun kuuli minun olevan kotoisin Suomesta. Mutta onneksi sentään Euroviisuissa Ruotsi tuli kolmanneksi, ja voittanut kappalehan oli kuulemma käytännössä ruotsalainen. Jotain jätettiin heillekin siis. Minun puolestani saavat kyllä pitääkin Euroviisujen pronssitilansa, meillä on kuitenkin lätkäkulta!
Harmi että en muuten pelin jälkeen hoksannut lähteä Sergelin torille palloilemaan, sillä siellä oli kuulemma ollut Tukholman jääkiekkoa seuraavat suomalaiset koolla juhlimassa. Onneksi tänään työpäivän jälkeen pääsin kultatunnelmiin, kun katsoin Yle Areenalta suoraa lähetystä Helsingin Kauppatorilta. Juhlahumua ja juhlahuumaa ja juhlahumalaa kerrakseen. Immosen Jarkko otti tyylilleen uskollisena ihastuttavan tyynesti, toisin kuin esimerkiksi Anssi Salmela tai Pasi Nurminen. Nurmisen ilmaveivistä on muuten perustettu Facebook-ryhmäkin, jonka tykkäysmäärä nousee huikeaa vauhtia. Hämmentävää.
Huomenissa on tiedossa aamupala paikallisten PR-ihmisten kanssa ja puhetta PR:n mittaamisesta. Pomo oli kysynyt voiko hän tuoda kollegan mukaan, aika jättekiva! Aamua jo odotellessa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti