Tänään kävin työpaikalla esittäytymässä. Oli erittäin miellyttävä kokemus tämä ensimmäinen! Viestintäpäällikkö ja henkilöstöassistentti olivat todella miellyttäviä kumpikin. Henkilöstoassistentin kanssa oli kiva jutella suomeksi käytännön asioita ja sain häneltä hyviä vinkkejä erinäisten asioitten hoitamiseen.
Työhuoneen jaan pomon kanssa, mikä on kätevää, koska teemme kuitenkin työtä tiiviisti yhdessä. Maisemat ylimmästä seitsemännestä kerroksesta Kungsholmenille ovat uskomattoman hienot. Täytyy joku kerta ottaa vielä kuva työpisteestäni, joka tänään näytti vielä kovin autiolta ilman tieturia ja puhelinta.
Toimistolla ihmeteltiin tuuriani asunnon kanssa. Henkilöstöihminen kertoi, että asunnon saaminen on heidän kokemusten mukaan kiven alla ja monet harjoittelijat ovat joutuneet muuttamaan monta kertaa harjoittelujakson aikana. Pomokin kertoi, ettei uskonut että ehtisin todella tulla Tukholmaan työsopimuksen alkamiseen eli 16.toukokuuta mennessä. Mutta hyvä näin, ja toisinaan kannattaa tosiaan olla suomalainen ja tehdä pätevä ilmoitus itsestään ja lisäksi vielä olla hyvissä väleissä rouva Fortunan kanssa.
Mukavasta tapaamisesta intoutuneena päätin kävellä asunnolleni. Thorildsplanin kohdalla alkoi usko ja huumorintaju loppua ja jalat huutaa hoosiannaa. Ostin metroasemalta magnesiumjuoman, pidin taukoa puistonpenkillä ja unelmoin polkupyörästä. Vähän ennen Fridhemsplania mukaan tarttui mikä-lie-italiaano, joka ehti kertoa käytännössä koko elämäntarinansa loppumatkan aikana. Tulipahan juteltua ruotsia ainakin.
Ja mikä tärkeintä: nyt on oma netti asunnolla! Mokkulalla mennään ja tähän asti on toiminut kuin unelma. Onni on toimiva interneyhteys.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti