Puista ja muista

Puita ja kukkia on kiva kuvata, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Näiden puiden kukinta on ollut ohi jo pidemmän aikaa, mutta vastapainona ruusuorapihlaja on aloittanut oman sesonkinsa.

Kerrassaan viehättävä tämäkin:

Ja tämä pienempi:

Kovin on kaunis punainen läheltäkin katsottuna:

Sunnuntaikävelyllä Kungsträdgårdenilla istutuksia katseli myös mielellään:

Tällainen mikä lie löytyi myös:

Keväinen kukkalaatikkokin ajoi vielä ihan asiansa:

Laitetaan nyt vielä jokeripelaajana kentälle kuva synagogasta, jonka löysin sattumalta:

Ja mistä minä tiedän että kyseessä ovat ruusuorapihlaja ja synagoga? Koska Elise tiesi kertoa ja luin opastaulusta.

Kenkää

Tapahtui päivänä muutamana, että sähköpostiin tuli kutsu naapurifirman kenkämyyntiin. Ajattelin ostavani mahdollisesti järkevät sandaalit, joita voisi pitää kesällä toimistolla.

Nämä sitten kotiutin:

Koska kyseessä oli näytepari, hintaa jäi 100kr. Ja koska tiedän tämän blogin lukijakunnan, listasin muutamia valmiita reaktioita, joista voi itse kukin valita mieleisensä:

• Eihän kenkiä tuolla hinnalla voi jättää ostamatta
• Eihän noita kenkiä tuolla hinnalla voinut jättää ostamatta
• Tervetuloa Respectan jonoon kymmenen vuoden päästä
• Olisi tuollakin rahalla voinut ostaa vaikka karkkia  
• On noissa ehkä sitä jotakin
• Ihan jees
• Jaa.

Mutta arvatkaapa mikä ihme on näiden kenkien merkki?

Oodia

Tukholmaan muuttaessani olen kyllä jo useamman kerran siunaillut, että onneksi on IKEA. Asuntohan on periaattesssa kalustettu, mutta olen silti monenlaista itsekin hankkinut. Koska kyseisestä myymälästä saa kaiken mitä ihminen elämässään tarvitsee, on siellä tullut käytyä jo muutaman kerran. Vielä kun ilmaisbussi kiertää kätevästi kerran tunnissa!

Verhoista on tainnut aiemmin ollakin täällä kuvaa. Ne maksoivat 199kr. Viimeisimmältä käynniltä mukaan tarttui lamppu 69kr:

 Lack-pöydät ostin jo aiemmin. Toimivat sivu-, apu- ja yöpöytinä ja tuoleina. Hintaa 49kr kappaleelta:

Huonekalla löytyi alelaarista. Aina yhtä hämmentävää, sillä kauppa itsessään on jo periaattessa alelaari hintojensa osalta. Tästä maksoin 29kr. Kukkaruukusta, joka on elämäni harvoja sinisiä asioita, maksoin 25kr. Hoito-ohjeita otetaan vastaan:

Nämä matot ostin heräteostoksena heti ensimmäisellä viikolla. Ostin myös liukuestemattoa maton alle eikä luista nurmikko jalan alla enää. Maksoin 99kr:

Lisäksi olen ostanut keittiöön ainakin pyyhkeet, kuivaustelineen, aterimet, paistinpannun ja laseja.

Mistä ihmeestä ihmiset ennen ostivat tilpehöörinsä?

Tripillä

Tänään meni päivä hyväntekeväisyyttä tehdessä. Olimme tunnin ajomatkan päässä maaseudulla, jossa järjestimme paikkoja kuntoon lasten kesäleirejä varten. Eikä tuntunut työltä kyllä ollenkaan! Ilmakin oli kaunis.

Kyllä näissä maisemissa kelpaisi viettää kesää:

Ihana paikka ja ihana päivä. Yllättävän paljon sai energiaa ulkona touhuamisesta ja hyvä mielikin tuli kun on tehnyt jotain toisten hyväksi. Ainoana jäi harmittamaan, kun muut näkivät hirven niityllä ja minä en. Ehkä toivun kuitenkin.

Juoksentelua

Maanantaina kävin joutessani Södermalmilla etsimässä magnoliapuuta. Ei löytynyt eikä ensin meinannut löytyä koko Maria Magdalenan kirkkoakaan. Joku voisi ihmetellä, miten voi ihminen olla huomaamatta kohtalaisen kokoista kirkkoa ja hautausmaata, varsinkin jos seisoo siinä ihan vieressä.

Vastaan että ihan hyvin voi:

Koska ilma oli kuin morsian, päätin kävellä kirkolta keskustaan. Matkalla otin kuvan ratsastajapatsaasta, kuninkaanlinnasta ja neliöiksi leikatuista puista.

Kohti liikenteen solmukohtaa:

Kuninkaanlinna ja Ruotsin lipuke ilta-auringossa:

Joku näistäkin neliöistä saa niin sanotusti kiksejä:

Tiistaina otin osaa Vår Rusetiin, eli käytännössä hölkkäsin firman paita päällä 5 kilometriä. Aiemmin sanoin tapahtuman olevan paikallinen Naisten kymppi, mutta kyseessä oli siis naisten vitonen. Tapahtuma juoksuineen ja piknikkeineen oli oikein kiva ja tunnelmaa juoksijoiden keskuudessa riitti. Johan meitä olikin 17000 henkeä!

Ja kaikki saivat mitalin maalissa:

Viikonloppuna sään salliessa ajattelin käydä Elitloppetissa Solvallassa. Juoksemista siis tiedossa jatkossakin, tai ainakin hevosten juoksemista.

Viikonlopulta

Tänä viikonloppuna oli tosiaan isosisko käymässä. Ohessa kuvamateriaalia pääasiallisista aktiviteeteista.

Söimme sushia:

Kävimme aamulla kahvilassa:

Käppäilimme ja tunnelmoimme:

Iltapäivällä saatoin siskon lentokenttäbussille ja lähdin kulkemaan kohti keskustaa. Hennesillä käydessä huomasin, että samat koltuthan siellä roikkuivat alerekissä kuin Suomessakin. Kovin on kotoisaa.

Ruoaksi noudin lähithaimaalaista. Osaavat täälläkin:

Iltasella kävin vielä lenkillä Kungsholmenin rantatiellä. Näin muun muassa Militärhögskolanin ja citykanin, joista jälkimmäinen söi apilaa.

Illanvietossa

Eilen perjantaina kävin suomalaisten työkavereiden kanssa siiderillä ja syömässä laivalla Slussenilla. Ilta oli oikein onnistunut: siideri oli hyvää, ruokaa oli riittävästi ja ihmiset todella miellyttäviä. Hauskaa siis oli! Illan pimennyttyä palasin kotiin, jossa odottikin aamulla Tukholmaan saapunut isosisko.

Isosisko oli ostanut kukkia:

 Ainoana tappiona perjantaipäivälle kirjattiin yksi kukkaruukku. Mitä me pienistä!

Tänään ohjelmassa on ainakin kahvilassa istumista ja kauniista säästä nauttimista. Voisin myös ehkä käydä katsastamassa vaatekaupan ensi viikon torstaita varten. Tuolloin lähden nimittäin etten sanoisi että Strömsöhön!

Sekalaista

Tänään olen muun muassa:

• myöhästynyt juuri tunnelbanasta
• haistellut ilmaa tunnelbana-asemalla ja todennut sen hyväksi
• keskustellut toimittajille lähetettävien tuotteiden pakkauskäyttöliittymistä
• saanut hiustuotteita kokeiltavaksi
• luvannut ottaa osaa paikalliseen Naisten Kymppiin
• kansioinut ja kopioinut medialeikkeitä
• vastaanottanut elämäni ensimmäiset lounaskupongit
• tapellut tietotekniikan kanssa
• ehtinyt juuri tunnelbanaan
• neuvonut tien kotikulmillani
• ihmetellyt eräiden parkkeeraustaitoja
• saanut vinkkejä tieteellisistä artikkeleista
• harmitellut vähän kun en pääse osallistumaan tähän.

 Viimeinen rimmasikin niin hyvin, että täytyy varmaan lopettaa listaaminen siihen!

Tätä ihmettelen muuten joka kerta kotimatkalla. Ja joka kerta auto on myös aivan luotisuorassa puihin nähden:

Harjoitus varmaan tehnyt mestarin tässäkin?

Näyttäytymistä

Tänä aamuna oli spesiaali aamu, sillä kävimme esimiehen kanssa luennolla, johon oli mukavasti yhdistetty aamupalaakin. Aamupalaklubiksi näköjään sitä itse kutsuvat. Mukava kokemus ja erittäin mielenkiintoinen aihe. Pääsin myös esittelemään itseni ruotsiksi koko porukalle. Onneksi olen tällainen zen nykyään, että ei juuri hetkauta tuollaiset. Ja tulomatkalla töihin pääsin vielä pätemään, kun oltaisiin lähdetty tunnelbanalla väärään suuntaan. Jes.

Loppupäivä kului käytännössä online-seurannan parissa. Hetken aikaa sai aina lukea norjankielisiä blogipostauksia ennen kuin pääsi jyvälle mistä tekstissä on kyse. Mutta yllättävän helppoa silti sekin. Kai se on uskottava, että ruotsilla pärjää Pohjolassa! Päivän päätteeksi pää oli kuitenkin mukavan juntturassa ja kieli samoiten. Huomenna voisikin istahtaa lounaalle vaihteeksi suomalaisten kanssa.

Vaihdoin muuten blogin ulkoasua. Vilautin töissä blogia ja kuvia asunnosta Explorerilla ja huomasin, että eihän lataamani template toimi yhtään samalla lailla IE:ssä kuin Mozillassa. Ja kun lukijatilastoista löytyi, että melkein joka viides lukija avaa blogin IE:llä, niin päätin vaihtaa pois vanhan. Eli nyt mennään sitten uudella systeemillä.

Huomenna tiedossa PR-konsultin tapaamista ja tutustumista ulkoisen viestinnän tehtäviin. Kuulemma tällä kyseisellä kaverilla on luvassa jonkinlainen projekti, jossa voisin olla avuksi. Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Lopuksi vielä lisää puisia kuvia. Eilen illalla kävin hakemassa lähi-ICA:sta mehua ja Expressenin, ja nämä auringonlaskussa valkoisena kukkivat kirsikkapuut (?) aivan salpasivat hengen:

Mukavasti soveltuu uuteen ulkoasuun tämä kuva muuten:

Klikatkaa muuten ihmeessä isommiksi kuvia. Näyttävät komeammilta niin.

Näköalapaikalla

Aivan ensimmäiseksi haluan kiit... sanoa, että tämän postauksen otsikko viittaa kahteen näköalapaikkaan: työpisteeni sijaitsee talon ylimmäisessä, seitsemännessä kerroksessa ja huoneesta avautuu upeat maisemat käsittääkseni Kungsholmenille. Täytyykin ottaa joku kerta kuva näkoalasta ja työpisteestäni, joka siis on pomon huoneen yhteydessä. Myös itse harjoittelupaikka on jo itsessään eräänlainen näköalapaikka, sillä pääsen näkemään läheltä, miten viestintää ja markkinointia toteutetaan isossa ja kansainvälisessä yrityksessä. Enkä pelkästään näkemään, vaan osallistumaan toteutukseen myös itse. Ei voisi enempää harjoittelupaikalta pyytää.

Työpäivä kaiken kaikkiaan oli uskomattoman antoisa. Tuntui että opin jo ensimmäisen päivän aikana hurjasti! Kävimme kierroksella talossa, listasimme tulevia työtehtäviäni ja tutustuin yritykseen. Pomo kertoi haaveilevansa, että vielä ennen kesää saataisiin julkaistua henkilökuntalehti, joten sen parissa tulee varmasti tehtyä töitä kovastikin. Lisäksi pääsin jo aloittamaan firman tuotteiden mediaseurantaa. Syksyllä taas on tulossa iso projekti sisäisen viestinnän parissa. Yliopistolle täytyy kirjoittaa työharjoitteluun liittyen suunnitteluraportti, ja saa nähdä onnistunko kirjoittamaan kaikkia työtehtäviäni ja niihin liittyviä tunnelmia vain parille sivulle. Kerrankin ja onneksi näin päin.

Tänään aamulla oli erityisen mukava mennä töihin MM-kulta niin sanotusti takataskussa. Pomon kanssa kiersimme taloa ja tapasin hirmuisesti uusia ihmisiä. Näistä suurin osa viittasi heti jääkiekkoon ja onnitteli, kun kuuli minun olevan kotoisin Suomesta. Mutta onneksi sentään Euroviisuissa Ruotsi tuli kolmanneksi, ja voittanut kappalehan oli kuulemma käytännössä ruotsalainen. Jotain jätettiin heillekin siis. Minun puolestani saavat kyllä pitääkin Euroviisujen pronssitilansa, meillä on kuitenkin lätkäkulta!

Harmi että en muuten pelin jälkeen hoksannut lähteä Sergelin torille palloilemaan, sillä siellä oli kuulemma ollut Tukholman jääkiekkoa seuraavat suomalaiset koolla juhlimassa. Onneksi tänään työpäivän jälkeen pääsin kultatunnelmiin, kun katsoin Yle Areenalta suoraa lähetystä Helsingin Kauppatorilta. Juhlahumua ja juhlahuumaa ja juhlahumalaa kerrakseen. Immosen Jarkko otti tyylilleen uskollisena ihastuttavan tyynesti, toisin kuin esimerkiksi Anssi Salmela tai Pasi Nurminen. Nurmisen ilmaveivistä on muuten perustettu Facebook-ryhmäkin, jonka tykkäysmäärä nousee huikeaa vauhtia. Hämmentävää.

Huomenissa on tiedossa aamupala paikallisten PR-ihmisten kanssa ja puhetta PR:n mittaamisesta. Pomo oli kysynyt voiko hän tuoda kollegan mukaan, aika jättekiva! Aamua jo odotellessa.

Huumassa

Uskomatonta! Mahtavaa! Huikeaa! Käsittätöntä! Kaunista! Perkele!

The Flying Horsesissa oli tunnelmaa kerrakseen. Ensimmäisen erän katsoin venäläisten ja ruotsalaisten keskellä, ja Immosen maalia juhlittuani ja pahaa silmää ruotsalaisilta saatuani vaihdoin paikkaa suomalaisten sekaan. Paikalla olikin lisäkseni taas yhden käden sormilla laskettava määrä suomalaisia!

Kotimatkalla soi päässä Maamme-laulu. Kelpaa mennä huomenna töihin!

Keittiössä

Ruokapuoli vaatii välillä hieman kekseliäisyyttä. Ruokakaupassa käydessä täytyy pitää mielessä, että en tällä hetkellä omista esimerkiksi kattilaa tai kunnollista veistä. Myöskin mausteita ostan sitä mukaan kuin tarvetta ilmenee.

Ensimmäisenä tein jauhelihasta, kahdesta maustetusta tomaattimurskasta (basilika ja valkosipuli) ja pennepastasta ruokaa. Pasta kypsyi hyvin tomaattikastikkeen joukossa ja lopputulos oli oikein hyvä vaikka itse sanonkin:

Tänään kokkailin sitruunaista kanapastaa. Kuka muuten on keksinyt, että pastan keittämiseen edes tarvitsisi kattilaa? Hyvin onnistui nimittäin näinkin:

Kanahyllyllä hymyilytti, sillä paketeissa oli aina kuva kanan tuottaneesta farmarista. Kananviljelijä John, olkaa hyvät:

Hyvin onnistui kanan leikkaaminen muuten perusruokaveitsellä. Silti voisin ehkä harkita ihan oikeankin veitsen ostamista.

Pastaan tuli siis muutama kerä tagliatellepastaa, pari kanan rintafilettä suikaloituna, pari teelusikallista pestoa, suolaa ja pippuria, puolikkaan sitruunan mehu ja purkillinen viisiprosenttista ruokakermaa. Tunsin itseni ihan Jamie Oliveriksi kun pidin asiat näinkin simppeleinä!

Inspiraationa toimii siis Pastanjauhannan Pollo Limonello, mutta tuli todella hyvää ilman sen kummempia kommervenkkejäkin. Suosittelen kokeilemaan! Tässä kuva lopputuloksesta:

Maha täynnä tätä kelpaa odotella illan spektaakkelia. Eilen uhosivat ruotsalaiset lööpissä kovasti voittavansa, mutta uskokoon ken tahtoo.

Kukassa

Kyllä vaan toukokuu on mukava kuukausi. Pakko oli kuvata

S:t Eriksplanin tunnelbana-aseman puu, jonka Elise tunnisti samantien hevoskastanjaksi! Jotakin majesteetillista on tässä:

 

Nämä puut ovat näkyneet blogissa jo kerran aiemminkin, mutta laitetaan vielä kerta kiellon päälle:

Alta kulkiessa olo oli aika satumainen:

Ja nämäkin pienet, en kestä:

Lähikirkon seinässä oleva kyltti oli ehdottomasti kuvattava:

Ei kai tähän muuta lisättävää ole.

Fiiliksissä

Kyllä oli huikea peli eilen! Katsoin pelin lopulta koneelta kotoa, kun kengän hankaama kantapää vihoitteli niin, ettei tehnyt mieli kävellä metriäkään kenkä jalassa. Peli tuli ruotsalaiselta kanavalta niin sainpahan samalla opeteltua jääkiekkotermejäkin ruotsiksi.

Immosta on muuten paikallisessa mediassa verrattu Kurriin ja Granlundia Gretzkyyn. Onhan tämä jo varmasti nähty moneen kertaan, mutta ainahan sen ilokseen katsoo:




Eilinen päivä muilta osin meni Skatteverketillä ja Ikeassa käydessä. Verotoimistossa käyminen sujui pikaisesti, vaikka ennen aamukymmentä oli ovelle kertynyt huomattava määrä ihmisiä. Paikalla oli järjestyksenvalvoja ohjaamassa liikennettä, ja ehdin jo miettiä että tässähän taitaa mennä koko päivä. Mutta asia hoitui tosiaan hetkessä ja personnummerini pitäisi tulla postissa parissa viikossa. Sitten onkin pankkitilin avaaminen ja maahanmuuttovirastossa käyminen kuulemma huomattavasti juohevampaa.

Verotoimiston jälkeen kävin hakemassa Ikeasta verhot ja vierastyynyn ja -täkin. Verhot asettelin ikkunaan tavalla, josta itse Macgyverkin olisi ylpeä. Minullahan ei täällä ole mittanauhaa, saksia, narua eikä nauloja saati vasaraa, mutta niin vain sain verhot tangossa ikkunaan. Käytin hyväkseni muun muassa verhotangon pakkausmuovia ja Henkeliltä saamaani jeesusteippiä, mutta arvatkaapa vain miten!

Täytyy vielä käydä ne pyykkituvassa silittämässä, mutta tässä esimakua:

Kuppilassa

Tänään on ollut leppoisa päivä. Kävin katsomassa Suomi-Norja -pelin paikallisessa kuppilassa The Flying Horsessa Odenplanilla ja tutustuin Castrolilla töissä oleviin suomalaisiin. Peli ei ollut mikään yleisömenestys, sillä taisimme olla käytännössä ainoat pelistä kiinnostuneet. Saa nähdä mikä tilanne on huomenna, kun Suomella vastassa on Kanada tai Venäjä. Ja Suomen peliä ennenhän tulee tosiaan Ruotsi-Tsekki, pitää varmaan mennä ajoissa katsomaan sitäkin ja haistelemaan tunnelmia.

Kävellessäni lentohevosesta kotiin teki mieli ottaa kuvia taloista matkan varrella, sillä sen verran kauniita olivat jo pelkästään parvekkeet. Kyllä vanhoissa taloissa on sitä jotakin!

Enkä malttanut olla ottamatta kuvaa laskeutuessani omalle asuinalueelleni. Kerrassaan juhlavaa minusta:

Huomenna aikainen herätys ja Skatteverketille asioita hoitamaan. Ja Ikeaan asioita hoitamaan myös. Ja illalla hokia. Mikäs tässä.

Työmaalla

Tänään kävin työpaikalla esittäytymässä. Oli erittäin miellyttävä kokemus tämä ensimmäinen! Viestintäpäällikkö ja henkilöstöassistentti olivat todella miellyttäviä kumpikin. Henkilöstoassistentin kanssa oli kiva jutella suomeksi käytännön asioita ja sain häneltä hyviä vinkkejä erinäisten asioitten hoitamiseen.

Työhuoneen jaan pomon kanssa, mikä on kätevää, koska teemme kuitenkin työtä tiiviisti yhdessä. Maisemat ylimmästä seitsemännestä kerroksesta Kungsholmenille ovat uskomattoman hienot. Täytyy joku kerta ottaa vielä kuva työpisteestäni, joka tänään näytti vielä kovin autiolta ilman tieturia ja puhelinta.

Toimistolla ihmeteltiin tuuriani asunnon kanssa. Henkilöstöihminen kertoi, että asunnon saaminen on heidän kokemusten mukaan kiven alla ja monet harjoittelijat ovat joutuneet muuttamaan monta kertaa harjoittelujakson aikana. Pomokin kertoi, ettei uskonut että ehtisin todella tulla Tukholmaan työsopimuksen alkamiseen eli 16.toukokuuta mennessä. Mutta hyvä näin, ja toisinaan kannattaa tosiaan olla suomalainen ja tehdä pätevä ilmoitus itsestään ja lisäksi vielä olla hyvissä väleissä rouva Fortunan kanssa.

Mukavasta tapaamisesta intoutuneena päätin kävellä asunnolleni. Thorildsplanin kohdalla alkoi usko ja huumorintaju loppua ja jalat huutaa hoosiannaa. Ostin metroasemalta magnesiumjuoman, pidin taukoa puistonpenkillä ja unelmoin polkupyörästä. Vähän ennen Fridhemsplania mukaan tarttui mikä-lie-italiaano, joka ehti kertoa käytännössä koko elämäntarinansa loppumatkan aikana. Tulipahan juteltua ruotsia ainakin.

Ja mikä tärkeintä: nyt on oma netti asunnolla! Mokkulalla mennään ja tähän asti on toiminut kuin unelma. Onni on toimiva interneyhteys.

Asunnossa

Nyt pääsin lisäämään kuvia asunnostani S:t Eriksplanilla.

Tässä näkymä sängyltä ikkunan suuntaan. Kuva on rajattu tarkoituksella näin edustavasti, sillä oikeasti ikkunasta näkyy myös vastapäistä toimistorakennusta:

 

Toinen edukas kuva maisemasta. Kelpaa katsella Kungsholmenille:

Huone kokonaisuudessaan:

Tässä se kuuluisa stockholmsdusch. Testattu on ja pelasihan se. Ensimmäisenä työnäni laitoin muuten suihkuverhon nipsut järjestykseen sotilaallisen symmetrisesti, kuinkas muuten:

Ikeasta hain tämän kasvin. Kyllä siinä vaan kummasti tunneside syntyy, kun toista raahaa kuumuudessa Kungens Kurvasta asti! Huomaa myös kiva ja kivasti peittävä materiaali alaikkunassa:

Vielä näkymiä lähitaloista. Kaunista ja puut lehdessä. Ihan kesältä näyttää, eikö:

 

Kaiken kaikkiaan rakastun hetki hetkeltä enemmän alueeseen! Asunnon kanssakin kävi todella hyvä tuuri, satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ikeasta jouduin hakemaan haarukoita ja veitsiä, kuivaustelineen ja kröh, pari mattoakin.

Vuokraemännästäni sen verran, että Maria on kyllä todella sydämellinen ihminen. Asunnon näyttämisen jälkeen kävimme lähikahvilassa cappuccinolla ja hän tarjosi tervetuliaisena. Laivamatkalla puolestaan hyttikaveri, tämä vanhempi nainen, tarjosi myös puhelinnumeronsa, jos satun tarvitsemaan jotain. Hyvä viba tässä kaupungissa jotenkin, ja sympaattista miten suomalaiset pitävät yhtä.

Huomenna käyn työpaikalla näyttäytymässä iltapäivällä. Sitten yritän järjestää itselleni mokkulan, sillä kyllähän nettiyhteys olla täytyy. Ja isosiskokin lupasi tulla käymään parin viikon päästä. Kaiken kaikkiaan en keksi mistä voisin valittaa!

Menossa

Seppo Kanervan sanoin: Terveisiä mereltä!

Matka kohti Tukholmaa on alkanut. Matka tähän asti on sujunut mukavasti ja tunnelmat ovat odottavat. Isoveljen lainaläpärillä kelpaa päivittää Silja Symphonyn kahvilasta, vaikka nettiyhteys toimiikin hieman takkuillen.

Päiväni tähän mennessä:

•  Lähtö klo 10:22 (+VR-lisä kymmenisen minuuttia) Jyväskylästä. 
•  Elisen ja Elmerin kanssa lounastusta Helsingissä. Yllättävän kova imuvoima on pienellä pojalla kämmenessä, kun käveltiin yhdessä hakemaan ravintolassa kahvia. Saattoivat myös terminaalille, tällä kertaa olimme hyvin ajoissa, kröh.
•  Saapuminen hyttiin ja elämäni ensimmäinen kokemus naispaikasta. Hyttikavereina hiljainen maata x edustava tyttö sekä Maija-niminen suomea aksentilla puhuva nainen.
• Venäjä-Suomi -pelin katsomista laivan kuppilassa. Tunnelma oli hyvä ja sitä oli riittävästi. Myös peliä kelpasi katsoa.
• Laivan New York -teema puhuttelee, kuva kävelykadulta:

Huomenna aamupalan kautta jalkautuminen Tukholmaan ja ensikosketus asuntoon Völundsgatanilla. Kerron sitten miten kävi.


Niin ja jos ja kun joku jäi miettimään, että kuka ihme on Seppo Kanerva, niin asianhan voi tarkistaa tästä.