Jemmasta

Jätetäänpäs nyt kaiken maailman universumihöpinät vähän taka-alalle ja jatketaan ihan muilla aiheilla. Tänään tämä blogin pitäminen nousi nimittäin arvoon arvaamattomaan, sillä löysin näiden blogimuistiinpanojeni avulla jälleen erään suomalaisen suunnittelijan työt. Jos en olisi Lille Santasen töihin törmännyt taannoin Tukholmassa ja laittanut nimeä tänne ylös, niin olisin varmastikin joutunut vain harmittelemaan, että hetkinen mikähän se oikein oli se yksi tosi kiva sivusto ja taiteilija jolta näin muistaakseni jotain silloin joskus harmi kun en millään muista.

Kirjaimet yhdistelty täältä.

Kyllä kannattaa siis pitää blogia tällaisestakin syystä. Yhdenlainen päiväkirjahan tämäkin on, vaikka aika harvoin tulee katseltua näitä tajunnanvirtauksia taaksepäin. Ajattelin tämänpäiväisen johdosta askarrella sellaisen koodinpätkän tuohon johonkin sivupalkkiin, että täältä blogista voisitte tekin tarvittaessa etsiä hakusanalla vanhoja juttuja. Tageista en ole ikinä oikein innostunut, varsinkin kun nämä tämän blogin aiheet ovat sellaista sillisalaattia kuitenkin, että postausten yhdisteleminen eri tagien alle tuntuisi aika hyödyttämältä urakalta. Tai sitten tekisi sen yhden tajunnanvirtaa-tagin ja laittaisi jokaikisen postauksen sen alle. Mutta jospa siitä hakupalkista olisi jollekin ihan jotain iloakin!

Sujut

Ohops, nyt on kyllä kulunut vähän turhan kauan viime kerrasta. Palataanpa marssijärjestykseen nyt tämän bloginkin kanssa. Viime aikoina on ollut mielessä aika monipuolisesti asioita maan ja taivaan väliltä ja elämän ja kuoleman väliltä. Erittäin hyviä keskusteluita on käyty erinäisten ihmisten kanssa ja oma elämänfilosofiani, jota olen tässä nyt viime vuosina työstänyt, on myös hieman jälleen täsmentynyt. Sen verran avattakoon, että pyrin olemaan sovussa ensin itseni kanssa, sitten muitten ihmisten kanssa ja sitten universumin kanssa. Ollapa siis sujut erinäisten asioiden ja elämänsä kanssa. Mutta ehkäpä tästäkin asiasta lisää vielä joskus tuonnempana.

Viime aikoina on ollut myös ihan käsittämättömän kauniita syystaivaita. Olen nyt ottanut tavaksi napata kännykällä kuvan aina jos satun näkemään jotain erityisen kaunista väriä tai pilvimassaa taivaalla. Jatkuvasti kyllä jaksaa viehättää tämä luonto ja monesti näinä taivaallekatseluhetkinä kyllä tuntee olevansa hetkessä läsnä ja osa tätä koko palettia. Kun pysähtyy ja katsahtaa taivaalle, niin silloin voi ihminen kyllä tuntea olevansa elossa ja yhteydessä maailmankaikkeuteen. Ja eihän sitä tiedä vaikka sieltä joku joskus katsoisi takaisinkin.

Bulguria

Laitetaanpa taas vaihteeksi ruokavinkki jakoon. Itse tykkään aina kysellä ihmisiltä vinkkejä niin arkisiin kuin viikonloppuisiin ruokiin ja vastavuoroisesti kerron aina mielelläni eteenpäin, jos olen jotain uutta ja onnistunutta saanut aikaan. Muutama viikko sitten kokeilin Hyvä Terveys -lehden elokuun numerosta bongaamaani bulgursalaattia, ja laitanpa nyt tuunatun ohjeen tähän jakoon ja samalla itselleni muistiin. Tämä kuuluu kyllä niihin idioottivarmoihin ruokiin, joissa varmasti ihan joka ikinen onnistuu. Salaatti tosin ei ehkä ole aivan parasta sesonkia, sillä näihin pimenevien iltojen tunnelmiin sopisi varmasti paremmin jokin mausteinen keitto, mutta eiköhän tämä maita ihan mihin vuodenaikaan tahansa. Tämän alkusepustuksen jälkeen nyt itse ohjeeseen, jolla saat salaattia noin parin litran kulhollisen verran eli aikamoisen satsin.

Bulgur-kanasalaatti

Kolmisen desiä bulguria keitettynä

Pari ruokalusikallista oliiviöljyä
Puolikkaan sitruunan mehu
Vähäsen suolaa ja pippuria

Yksi pienehkö punasipuli
Reilu puolikas ruukku persiljaa
Pari rasiaa kirsikkatomaattia
200 g fetajuustoa tai mikä ettei enemmänkin
600-800g kanaa

Keitä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan. Omassa paketissani neuvottiin keittämään kolmeen desiin bulguria kolme desiä vettä ja lisäämään veteen vajaa ruokalusikallinen oliiviöljyä ja vajaa teelusikallinen suolaa. Kun vesi kiehuu, ota kattila pois levyltä, lisää bulgur, sekoita ja anna muhia kannen alla 8 minuuttia. Sitten sekoitat haarukalla valmiit bulgurjyväset irtonaisiksi ja annat jäähtyä. Sitten kippaa salaattikulhoon oliiviöljy, sitruunamehu, suola ja pippuri sekä hienonnettu punasipuli. Saksi joukkon persiljaa, puolita mukaan kirsikkatomaatit ja murustele feta. Paista kana ja lisää se ja bulgurjyvät salaattiin ja kääntele.

Salaatin oheen suosittelen lämpimästi tekemään myös soosin turkkilaisesta jugurtista ja valkosipulista, jonka ainekset vain sekoitetaan. Tätä kastiketta olen syönyt juhannuksesta lähtien vaikka minkä ruoan kanssa, ja hyvin on pelannut joka kerta!

Valkosipulidippi turkkilaisesta jugurtista

500 g turkkilaista jugurttia
3-4 murskattua valkosipulinkynttä riippuen halutusta valkosipulihöngästä
tilkka oliiviöljyä
ripaus suolaa

Valmista!

Ja sitten vielä parit leipäpalat tuohon lautasen, reunaan niin johan on yhdenlainen versio hälsotallrikista valmiina!

Kymppi

Kävipä niin tuossa perjantaina, että eräs natiainen täytti pyöreitä. Lounaalla sitten menin sanomaan ääneen, että kyseiselle syntymäpäiväsankarille olisi kiva antaa lahjaksi erään joukkueen pelipaita, jossa olisi takana nimi ja pelinumerona kymppi. Totesin kuitenkin myöskin ääneen, että mistä minä nyt sellaisen tähän hätään oikein saisin. Ja kas kun otti taas sitten universaali voima ohjat käsiinsä. Kotimatkalla puhelin nimittäin piippasi ja tein sen myötä sitten lenkin toiseen suuntaan. Liikennevalojen ollessa punaisella katselin sitten painatusfirman näyteikkunaa, jossa istui kuin istuikin samankokoinen nalle kustomoitu t-paita yllään. Kävin sitten kysymässä paidasta liikkeen sisältä, ja sieltähän sai tosiaan tilata t-paitoja omalla tekstillä myös miniatyyrikoossa.

Lopputulema.

Että kylläpä taas kannatti mennä sanomaan asioita ääneen. Universumille haasteen heittäminen kannattaa.

Nekku

Edellisessä postauksessa kun horisin tuosta asioitten jättämisestä universumin haltuun, niin sanotaan sen verran, että nyt on yksi toinenkin asia jätetty niin sanotusti hyllylle ja pois omista käsistä. Saa nähdä mitä käy! Mutta ennakkotietona kerrotaan, että täällä ollaan nyt viikonlopun aikana puheltu vakavasti koira-asioista.

Edellisessä postauksessa mainitsin myös nokkasiilistä. Minun ja kyseisen epelin polut nimittäin kohtasivat taannoisella karvaballerinanostoreissulla, ja enhän millään voinut toista jättää ostamatta. Ensin ajattelin antavani siilin eräälle kaksivuotiaalle syntymäpäivälahjaksi ja sitten eräälle koiralle puruleluksi, mutta onneksi sitten tulin järkiini ja päätin pitää siilin ihan itselläni. Ja miten tuosta tennispallon kokoisesta pehmosiilistä onkaan ollut iloa! Nimi muuttui nokkasiilistä pian nekkusiiliksi, sillä onhan tuo nenä ennemmin nekku kuin nokka. Ja näyttääkin sitä paitsi väriään myöten tikkunekulta tuo nekku. Hauska piirre tässä uudessa tyypissä on myös se, että toiselta puolelta siili näyttää aivan tyytyväiseltä ja toiselta puolelta taas kovin tyytymättömältä. Vaikka silmän ympärillä olevia karvoja kuinka yrittäisi kammata, niin silti tuo niägh-ilme vain pysyy. Toisaalta mitä sitä yrittääkään muuttaa, sillä onhan tuosta revittävissä symboliikkaa siinä mielessä, että niin kolikolla kuin kaikilla muillakin asioilla maailmassa on aina vähintään ne pari puolta, etu- ja takapuolesta nyt puhumattakaan.

Niägh - Mikäs tässä.

Ja mitä tästä kaikesta nyt sitten opimme? Ainakin sen, että jos elämä heittää eteesi nokkasiilin, niin kyllä se on silloin kotiutettava.