Sujut

Ohops, nyt on kyllä kulunut vähän turhan kauan viime kerrasta. Palataanpa marssijärjestykseen nyt tämän bloginkin kanssa. Viime aikoina on ollut mielessä aika monipuolisesti asioita maan ja taivaan väliltä ja elämän ja kuoleman väliltä. Erittäin hyviä keskusteluita on käyty erinäisten ihmisten kanssa ja oma elämänfilosofiani, jota olen tässä nyt viime vuosina työstänyt, on myös hieman jälleen täsmentynyt. Sen verran avattakoon, että pyrin olemaan sovussa ensin itseni kanssa, sitten muitten ihmisten kanssa ja sitten universumin kanssa. Ollapa siis sujut erinäisten asioiden ja elämänsä kanssa. Mutta ehkäpä tästäkin asiasta lisää vielä joskus tuonnempana.

Viime aikoina on ollut myös ihan käsittämättömän kauniita syystaivaita. Olen nyt ottanut tavaksi napata kännykällä kuvan aina jos satun näkemään jotain erityisen kaunista väriä tai pilvimassaa taivaalla. Jatkuvasti kyllä jaksaa viehättää tämä luonto ja monesti näinä taivaallekatseluhetkinä kyllä tuntee olevansa hetkessä läsnä ja osa tätä koko palettia. Kun pysähtyy ja katsahtaa taivaalle, niin silloin voi ihminen kyllä tuntea olevansa elossa ja yhteydessä maailmankaikkeuteen. Ja eihän sitä tiedä vaikka sieltä joku joskus katsoisi takaisinkin.