Punajuurta

Jos joku tarvitsee vinkin vaikkapa joulun särpimeen, niin tällaista hirmuisen hyvää punajuuribulguria tehtiin tämän vuoden itsenäisyyspäivän illallisen pääruuaksi karitsan sisäfileen kylkeen. Ja olipa muuten hyvää! Eihän meillä ikinä ole huonoja ruokalajeja sattunut kohdalle, mutta kyllä tällä kerralla oli aivan erityisen herkullista. Ohje on napattu kaasuliesifirman Köökki-lehdestä ja tässä tarjoiltuna hieman muokattuna versiona.

Punajuuritaboulleh ja piparjuurikastike (neljälle)

500g punajuuria
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
½ tl suolaa
2 rkl voita

Kuori ja kuutioi punajuuret. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille. Sekoita joukkoon mausteet ja nostele päälle muutama nokare voita. Paahda kypsiksi 225-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes punajuuret ovat kypsiä. Kypsennysaika riippuu punajuurikuutioiden koosta ja tuoreudesta.

2 dl bulgurjyväsiä
1 sitruunan mehu
1 pieni punasipuli hienonnettna
1 dl hienonnettua persiljaa
1 dl hienonnettua minttua
1 ruukku rucolaa

Kypsennä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita joukkoon punajuuret, sitruunamehu, punasipulisilppu, yrtit ja rucola.

400g turkkilaista jugurttia
noin 2 rkl raastettua piparjuurta (tai valmista piparjuuritahnaa, sillä piparjuuren raastaminen on jokseenkin ärsyttävää puuhaa)
2 tl hunajaa
ripaus suolaa

Sekoita kastikkeen aineet keskenään, lisää tarvittaessa piparjuurta. Tarjoile punajuuribulgurin kanssa.

Suuri plussa myös väristä!

Kas kun ei muuten huomattu ostaa itsenäisyyspäivän juhlintaan tällaista täsmäorkideaa. Ehkä ensi kerralla sitten!

Kuva mainiosta This is not the life I ordered -blogista.

Keittoa

Täällä on mennyt nyt viime ajat aivan koiranpennun lumoissa. Koskapa pyrin pitämään tämän blogin kohtalaisen koiravapaana ja keskittyä tavanomaiseen tajunnanvirtaani, niin laitan koirasta nyt tähän väliin vain tämän yhden kuvan.

Poika on tullut kotiin!

Varsinainen asia oli nyt kuitenkin pistää jakoon thaimaalaisen kanakeiton ohje, jonka lisääminen tänne blogin muistiin on ollut mielessä noin puoli vuotta. Ohje on alkuperältään Pastanjauhantaa-blogista, mutta laitan tähän nyt oman tuunatun ja viilatun ohjeeni.

Chili-kookos-kanakeitto

2 isoa sipulia viipaleina
4 tl inkivääritahnaa
8 valkosipulinkynttä murskana
3 pientä rawit-chiliä tai ehkä noin vajaa 3 niitä isoja miedompia pienistäkin kaupoista saatavia chilejä
reilusti kanaa paloina, melkein kilo saa olla

½ tl kanelia
2 tl juustokuminaa
2 tl pippurisekoitusta myllystä
muutama kaffirlimetinlehti murusteltuna tai noin 1 tl valmista murua
2 rkl kalakastiketta
2 rkl mietoa currytahnaa (esim. Spice Up Punainen thai currytahna)

n. 400 g pakastewokkivihanneksia
puoli litraa kanalientä
200 g purkki kookoskermaa
tuoretta korianteria

Paista sipulit, valkosipulit, inkivääri ja pilkotut chilit öljytilkassa. Lisää mausteet, paista hetki. Lisää kana ja paista kypsäksi. Lisää kanaliemi ja vihannekset ja keitä lämmöllä muutama hetki. Lopuksi lisää kookoskerma ja kuumenna. Koristele korianterilla. Keiton voi tarjota joko keittona tai sitten keitetyn riisin kanssa.

Tätä on nyt niin monta kertaa tehty ja niin monta kertaa kehuttu, että uskallan varauksetta suositella. Tulisuusastetta voi toki säätää mieleisekseen, tämän ohjeen chilimäärällä keitto lämmittää muttei kuitenkaan vielä polta.

Humua

Pakko jatkaa aiemman postauksen joululaulualoitusta: No onkos tullut kesä nyt talven keskelle?

Ostin nimittäin uuden tulokkaan kunniaksi käsittääkseni jonkinlaisen syreeninoksan peikonpähkinäoksien keskelle maljakkoon. Tämän postauksen julkaistuessahan ollaan jo matkalla koiraa hakemaan, mutta näin tekniikan aikakautena ja ihmelapsena voi postauksen ajastautua tulemaan milloin tahansa.

Oksalla myös elämän tikapuu.

Piakkoin

Kolme yötä jouluun on, laskin eilen aivan itse. Tänään on siis enää kaksi yötä! Ja joulu on tässä tapauksessa siis tuleva lauantai, kun silloin saadaan hakea koira kotiin. Jännän äärellä ollaan! Ollaan ehditty laittaa johdot pois lattioilta kuljeksimasta ja pentuaitaus ensimmäisiksi öiksi viriteltiin makuuhuoneeseen. Lisäksi insinörtti laittoi koiranpepakoukun kaapin seinään tavalla, jota ensin epäilin täysin mahdottomaksi. Mutta siinä se nyt on ja tukevasti vielä.

Great success!

Koiran touhuille olen jo perustanut oman blogin, joka vielä tällä hetkellä on tyhjää täynnä. Osoitteen saa sitten pyytämällä tai varmaan jotkut saavat ihan pyytämättäkin. Kuitenkin jonkin verran suunnittelen hurahtamista.

Totuuden nimissä muuten sanottava, että tuo alun nokkela jouluyö-läppä on tietenkin Ismo Leikolalta kuultu.

Kuulumisia

Kas kun on taas vierähtänyt aikaa! Lähdetäänpä laittamaan asioita viime ajoilta nippuun sekalaisen kuvituksen kera.

• Viime viikon vietin Tukholmassa. Matkalla käytiin katsomassa koiranpentuja, jotka olivat kasvaneet todella kovasti ja ulkoilleetkin. Kertakaikkisen ihania!

• Edelliseen löyhästi liittyen: Tukholmassa tuli käytyä Ikeassa kaappikaupoilla enkä sitten voinut vastustaa tätä koiranpepakoukkua. Muistelen tuota joskus katsoneeni, että tällaisen sitten ostan jos tulee koira. Joten tällaiseen laitetaan sitten kaulapanta ja hihna roikkumaan. Huvittavaa muuten, että on musta koira tulossa, niin kummasti sille vaan on ostanut mustaa tavaraa. Aikanaan täytyy kyllä vaihtaa väriä vaikkapa oranssiin tai punaiseen.

Kuva Ikean sivulta.

• Tukholmassa tuli myös käytyä tallilla ja pääsin testaamaan 5-vuotiasta arabia, joka vielä muutama kuukausi sitten laukkasi työkseen radalla. Itse tosin tyydyin ihan vain ravaamaan, kun laukan säädöt ovat omistajan mukaan vielä hieman hakusessa. Sympaattinen pieni hevonen oli kyllä!

• Lauantaina käytiin Kuninkaallisen hevostallin joulumyyjäisissä. Hevosista ehkä mieleisin oli nuori Galant, joka tunki turpaansa kalterin rakosesta silitettäväksi hyvin avoimesti. Kokeneempien hevosten luukut olivat auki ja ne tuntuivat oikein nauttivan saamastaan huomiosta ja lapsista. Ammattilaisia siis!

Turpavärkki.

• Lauantaina käytiin myös Horse Showssa ja oli kyllä jännittävä kisa varsinkin Rolex TOP10-luokassa. Voittaja Daniel Deusser vaikutti oikein sympaattiselta ja hevosensa Evita van de Veldbalie oli myös erityisen rennon ja mukavan oloinen tamma. Laitetaan siis nämä molemmat nimet ylös tulevaisuuden varalle. Ihan hyvä kyllä etteivät kaiken maailman ludgerbeerbaumit sun muut sata vuotta huipulla olleet voita joka kerta.

Kuva Wikipediasta.

• Reissun aikana tuli myös syötyä sushia ja voi kuinka sitä olenkaan nyt kaivannut!

Omnomnomnomnomnomnomnom.

• Pitihän ne NK:n jouluikkunat käydä taas katsomassa. Ja olivathan ne yhtä häiriintyneitä kuin pari vuotta sittenkin. 

Jänistorni ja/tai lumiukko!

• Kertakaikkisen mukavan viikon latisti kuitenkin sunnuntainen kotimatka. Junaraiteelle oli kaatunut jonkinlainen karahka Oskari-myrskyn sivutuotteena, ja olin kotona yli kolme tuntia myöhästyneenä ja nälissäni vasta yhden jälkeen yöllä. Hyvityslomakkeen täytin jo seuraavana aamuna, mutta eivät ole vielä antaneet rahaa takaisin. Liekö ruuhkaa VR:n asiakaspalvelussa.

Voi sarkasmin määrää!

• Huomenna on edessä lähtö itsenäisyyspäivän illalliselle. Olen tänään testannut omena-fenkolisalaattia ja tehnyt mustaviinimarjamelban valmiiksi. Ihania juttuja luvassa!