Häppeninkejä

Jopas on kulunut aikaa viime kerrasta tämän blogin kanssa. Toisaalta se on hyväkin merkki, kun pyrin vähän vähentämään tätä tietokoneen edessä nökötystä, mutta useammankin otsikon olisi viime aikoina käyneistä asioista voinut kirjoittaa. Eipä sillä että nyt siis mitään ihan älytöntä olisi tapahtunut, mutta laitetaanpas nyt ylös näitä häppeninkejä nyt.

• Viime viikon torstaina kastuin ihan täysin ukkoskuurossa, kun olin tulossa letitysrusetinostoyritysreissusta. Jouduin palaamaan myymälästä kuitenkin tyhjin käsin, koska lompakkoa ei ollut tullut otettua mukaan. Piti kuitenkin lähteä ajamaan kesken pahimman kaatosateen, koska pitihän niille katoksessa sadetta pitäville mummoille näyttää, että minähän en ole sokerista tehty. Poljin sitten kotiin ja mietin samalla, että ehtiiköhän sitä huomata itse ollenkaan, jos salama iskee. Ei varmaan. Muutenkin olisi ihan komea tapa lähteä se. Ei kuitenkaan siis iskenyt salama ja kotona puristin avaimenperää myöten itseni ja asusteeni kuiviksi. Niin ja letitysrusetit ovat siis hevosille harjaan ja häntään laitettavia rusetteja, joissa on kumilenkki. Olisin vienyt tuliaiseksi.
• Perjantaina lähdettiin road-tripille Kouvolaan. Illasta sanottakoon, että olisi kyllä melkein pitänyt kokea se Kouvolan karaokebaari, vaikka satoikin. Saa nähdä milloin tulee seuraava mahdollisuus elämässä! Senkin opin, että yhtään eivät juttuni ainakaan tule fiksummiksi puoli neljän aikaan aamuyöllä. Mutta lauantaina kävin uimassa! En muista yhtään milloin olisin viimeksi uinut jo tähän aikaan kesästä, mutta jos vesi on 23 astetta, niin samahan tuo mikä aika vuodesta on. Tuntui kyllä ihanalta ja on se vesi vaan elementeistä parhain. 
• Lauantaina sitten jatkoin matkaani Haagaan, jossa käytiin iltakävelyllä alppiruusupuutarhassa! Ihania kukkia ja hienoa kun on tuollaisia paikkoja olemassa kaupungin puolesta. Illasta katsottiin vielä elokuva Happening, jota en kolmesta katsomiskerrastani huolimatta suosittele oikeastaan kenellekään, koska on olemassa huonoja huonoja elokuvia ja hyviä huonoja elokuvia, ja tämä kyseinen kuuluu muutamaa kohtausta lukuunottamatta ensimmäiseen kategoriaan. Viulun jousella ja ruohonleikkurilla voi tappaa itsensä todella naurettavan näköisesti, sanokaa minun sanoneen. Mutta jatketaan matkakertomusta: Sunnuntaina käytiin Suomenlinnassa! Oli kyllä jälleen viehättävä paikka, ja ilmakin oli aika lailla juuri sopiva. Hyvä fiilis kaiken kaikkiaan tuli.
• Sunnuntaina maakuntakierrokseni jatkui tallille. Serkun hevonen oli kasvanut sitten viime näkemän, ja oli kyllä todella sympaattisella tuulella jälleen. Satulahuoneessa touhutessa ovi saattoi yhtäkkiä narahtaa ja oven rakoon ilmestyä sanotaanko että L-kokoinen turpa. Kyseinen hevonen ajattelee varmastikin olevansa todellisuudessa noin keskikokoisen koiran kokoinen ja pystyvänsä hiippailemaan kiellettyihin paikkoihin huomaamattomasti kuin ninja konsanaan. Itsehän sitten kapusin tämän horsen satulaan ja kiersin hyvän tovin kenttää ja maastoestelenkkiäkin, esteitä siis kuitenkaan hyppäämättä. Suurin vaikeus koko hommassa oli päästä alas, kun jalka ei oikeasti tuntunut äkkiseltään taipuvan enää takakaaren yli. Jollakin epämääräisellä tyylillä kuitenkin alastauduin ja jatkoimme alkavassa kesäyössä sänkyjä kohti. Maanantaina kävin sitten nukkumisen jälkeen käppäilemässä Kampissa ja sitten mentiinkin jälleen tallille. Illasta tuntui jo olevan hieman köhää ilmassa, ja tiistaina olinkin sitten jo todennäköisesti jonkun alkavan keuhkoputkentulehduksen kourissa. Lähdin sitten siitä kotia kohti ja kun junassa laitettiin joku viilennin pöhöttämään, niin kylmähän siinä tuli. Kotikonnuilla sitten totesin ilman viilentyneen noin kymmenellä asteella sitten lähtöni, joten pieni kuumehan siitä viimeistään nousi. Keskiviikko ja torstai menikin sitten oloa parannellessa.
• Perjantaina otosteltiin heppatyttöjen kanssa ja laulettiin sitä karaokeakin kuppilassa. Mahtava ilta!
• Lauantaina möllötin kotona. Sama jatkuu tänään aika lailla. 

Tässä vielä kuvatodistemassaa, joka on kyllä sietämättömän heikkolaatuista. Saattoi olla möhnää kameran linssissä, mutta ei se silti oikein selitä tätä epätarkkuutta ja taivaan palamista puhki. Pitää jatkossa ottaa ihan oikea kamera mukaan matkoillein.