Sorsia

Ai että kun oli kasapäin sorsia tuossa ilta pari sitten lammella. Oli ihan pienenpieniä untuvikkoja ja sitten jo vähän nohevampia keskikokoisia sorsanpoikasia, ja sitten näitä pienenpuoleisia. Ei riittänyt pari hassua jälkiuunileivän puolikasta kaikille nälkäisille, pitää siis mennä uudestaan. Tämä sorsansyöttämisharrastus kyllä menee siihen samaan sarjaan, että mitähän sitä oikein eläkeiässä sitten tekee, jo jos tässä vaiheessa elämää kiertää leipäpussin kanssa kaiken maailman lammikot läpi. Bingoon sentään en ole vielä mennyt, mutta periaatteessa voisin sinnekin aivan hyvin.

Nokkaeläimiä.

Nyt onkin tulossa mielenkiintoisia asioita, kun vielä tänään lähden katsomaan jonkinlaista maatilaa, jossa on tämän kesän varsoja parin kappalein. Enpä ole niin pieniä hevosenalkuja päässytkään käpälöimään aiemmin. Huomenna on sitten tarkoitus lähteä polkupyörällä kesäreissuun 45 kilometrin päähän. Saapa nähdä miten käy, mutta lähdetään siitä, että kyllä minä vielä perkeleeni kesytän.

Juhannuksesta

Elämyksellinen juhannus takana. Pääsin pitkästä aikaa Päijänteelle saareen juhannuksenviettoon, kun lapsuudenystäväni matka kävi sinne suuntaan. Söin, join ja nukuin äärimmäisen hyvin, ja kun vielä seura ja säät olivat erityisen suotuisia, niin eihän sitä parempia puitteita olisi juhannusviikonlopulta voinut toivoakaan. Oikein ihania, viehättäviä ja sympaattisia luontokokemuksia mahtui kolmeen päivään, kun tunsi elävänsä jonkinlaisen Avara luonto -dokumentin keskiössä suorastaan. Kuvakimara kertokoon olennaisimman.

Auringonlasku saunarannassa.

Kokko juhannusaattoyönä.

Superkuu oli kyllä hieno!

Koskelo on tämä kuulemma.

Sama tirppa lähempää.

Komea kalasääsken pesä männyn latvassa.

Lokinpoikaset päivystämässä rantakalliolla.

Heinäsorsan pesä polun laidalla katajan alla piilossa.

Toivottavasti totaalinen mielen lepääminen välittyy näistä.

Jalokello

Aiemmasta listastani jäi mainitsematta, että kävin viikko pari sitten hakemassa kukkakaupasta jalokelloja, kun kerran olivat kohtuuhintaisia. Olen näitä kukkasia katsellut sillä silmällä jo useampana kesänä, mutta nyt vasta kuittasin ulos itselleni sellaiset. Aiemmin olen nähnyt näitä valkoisena, lilana ja haalean roosana ja aina nimenomaan yksinkertaisina, mutta kun nyt oli kerrottuina näitä valkoisia, niin sehän sitten viimeistään sinetöi kaupat. Nämähän näyttävät ihan luonnon omilta origameilta! On kukka minun makuuni kerrassaan.

Jalokello ~ Balloon flower ~ Chinese Bellflower

Tämän kuvan myötä toivottelen oikein leppoista juhannusta itse kullekin säädylle! Älkääpä hukkuko hulinoihin.

Joutseneita

Piti tänään ottaa tänne blogiin kuva pari viikkoa sitten ostetusta jalokellosta, mutta sen sijaan laitankin veljen ottamat kuvat golfkentällä päivystävästä joutsenperheestä. Eihän näitä voi katsoa ilman lämpimän pakahduttavaa läikähdyksen tunnetta rinnassa! Aivan ihania tyyppejä.

Sorsanpoikasiakin on kuulemma nähty paikalla tepastelemassa. Täytyypä käydä juhannuksen jälkeen viimeistään lähilammella leipäpussin kanssa.

Häppeninkejä

Jopas on kulunut aikaa viime kerrasta tämän blogin kanssa. Toisaalta se on hyväkin merkki, kun pyrin vähän vähentämään tätä tietokoneen edessä nökötystä, mutta useammankin otsikon olisi viime aikoina käyneistä asioista voinut kirjoittaa. Eipä sillä että nyt siis mitään ihan älytöntä olisi tapahtunut, mutta laitetaanpas nyt ylös näitä häppeninkejä nyt.

• Viime viikon torstaina kastuin ihan täysin ukkoskuurossa, kun olin tulossa letitysrusetinostoyritysreissusta. Jouduin palaamaan myymälästä kuitenkin tyhjin käsin, koska lompakkoa ei ollut tullut otettua mukaan. Piti kuitenkin lähteä ajamaan kesken pahimman kaatosateen, koska pitihän niille katoksessa sadetta pitäville mummoille näyttää, että minähän en ole sokerista tehty. Poljin sitten kotiin ja mietin samalla, että ehtiiköhän sitä huomata itse ollenkaan, jos salama iskee. Ei varmaan. Muutenkin olisi ihan komea tapa lähteä se. Ei kuitenkaan siis iskenyt salama ja kotona puristin avaimenperää myöten itseni ja asusteeni kuiviksi. Niin ja letitysrusetit ovat siis hevosille harjaan ja häntään laitettavia rusetteja, joissa on kumilenkki. Olisin vienyt tuliaiseksi.
• Perjantaina lähdettiin road-tripille Kouvolaan. Illasta sanottakoon, että olisi kyllä melkein pitänyt kokea se Kouvolan karaokebaari, vaikka satoikin. Saa nähdä milloin tulee seuraava mahdollisuus elämässä! Senkin opin, että yhtään eivät juttuni ainakaan tule fiksummiksi puoli neljän aikaan aamuyöllä. Mutta lauantaina kävin uimassa! En muista yhtään milloin olisin viimeksi uinut jo tähän aikaan kesästä, mutta jos vesi on 23 astetta, niin samahan tuo mikä aika vuodesta on. Tuntui kyllä ihanalta ja on se vesi vaan elementeistä parhain. 
• Lauantaina sitten jatkoin matkaani Haagaan, jossa käytiin iltakävelyllä alppiruusupuutarhassa! Ihania kukkia ja hienoa kun on tuollaisia paikkoja olemassa kaupungin puolesta. Illasta katsottiin vielä elokuva Happening, jota en kolmesta katsomiskerrastani huolimatta suosittele oikeastaan kenellekään, koska on olemassa huonoja huonoja elokuvia ja hyviä huonoja elokuvia, ja tämä kyseinen kuuluu muutamaa kohtausta lukuunottamatta ensimmäiseen kategoriaan. Viulun jousella ja ruohonleikkurilla voi tappaa itsensä todella naurettavan näköisesti, sanokaa minun sanoneen. Mutta jatketaan matkakertomusta: Sunnuntaina käytiin Suomenlinnassa! Oli kyllä jälleen viehättävä paikka, ja ilmakin oli aika lailla juuri sopiva. Hyvä fiilis kaiken kaikkiaan tuli.
• Sunnuntaina maakuntakierrokseni jatkui tallille. Serkun hevonen oli kasvanut sitten viime näkemän, ja oli kyllä todella sympaattisella tuulella jälleen. Satulahuoneessa touhutessa ovi saattoi yhtäkkiä narahtaa ja oven rakoon ilmestyä sanotaanko että L-kokoinen turpa. Kyseinen hevonen ajattelee varmastikin olevansa todellisuudessa noin keskikokoisen koiran kokoinen ja pystyvänsä hiippailemaan kiellettyihin paikkoihin huomaamattomasti kuin ninja konsanaan. Itsehän sitten kapusin tämän horsen satulaan ja kiersin hyvän tovin kenttää ja maastoestelenkkiäkin, esteitä siis kuitenkaan hyppäämättä. Suurin vaikeus koko hommassa oli päästä alas, kun jalka ei oikeasti tuntunut äkkiseltään taipuvan enää takakaaren yli. Jollakin epämääräisellä tyylillä kuitenkin alastauduin ja jatkoimme alkavassa kesäyössä sänkyjä kohti. Maanantaina kävin sitten nukkumisen jälkeen käppäilemässä Kampissa ja sitten mentiinkin jälleen tallille. Illasta tuntui jo olevan hieman köhää ilmassa, ja tiistaina olinkin sitten jo todennäköisesti jonkun alkavan keuhkoputkentulehduksen kourissa. Lähdin sitten siitä kotia kohti ja kun junassa laitettiin joku viilennin pöhöttämään, niin kylmähän siinä tuli. Kotikonnuilla sitten totesin ilman viilentyneen noin kymmenellä asteella sitten lähtöni, joten pieni kuumehan siitä viimeistään nousi. Keskiviikko ja torstai menikin sitten oloa parannellessa.
• Perjantaina otosteltiin heppatyttöjen kanssa ja laulettiin sitä karaokeakin kuppilassa. Mahtava ilta!
• Lauantaina möllötin kotona. Sama jatkuu tänään aika lailla. 

Tässä vielä kuvatodistemassaa, joka on kyllä sietämättömän heikkolaatuista. Saattoi olla möhnää kameran linssissä, mutta ei se silti oikein selitä tätä epätarkkuutta ja taivaan palamista puhki. Pitää jatkossa ottaa ihan oikea kamera mukaan matkoillein.

 

Parvekkeella

No nyt on muuten keisarinelämänlankakin jo kukassa. Kyllä on kiitollinen ja helppo kasvatettava tuo lankanen, eli aivan kukkanen minun makuuni! Kasvaa todella ihan käsittämättömän nopeaa vauhtia, ja nuppuja ja uusia versoja löytyy joka päivä. Mutta eilen lehden alta löytyi yllätys, kun yksi nuppu olikin jo ihan täydessä kukassa. Mahtavaa!

Ensimmäinen.

Mitähän tästä nyt oikein tulee, kun kesäkuu on vasta alussa ja tuo köynnös on jo jossain heinäkuussa menossa. Varmaan valloittaa asunnon parvekkeen jälkeen?

Mehutusta

Huh mitä ilmoja! Viikonloppu meni aika lailla kuumissa tunnelmissa, ja tuli avattua muun muassa terassikausikin näin kesäkuun alkamisen kunniaksi. Lisäksi kävin jälleen tallilla pyörimässä ja ajoin pätkän ravia hevosella ihan itse. Jälkeenpäin mietin, että olisi nyt pitänyt ajaa vähän sitä mummeliravia reippaampaakin, mutta toisaalta kuitenkin suhteellisen vieraalla hevosella mennessä on hyvä pitää järki kädessä ja kontrolli päällä, kuten aiemmin opinkin. Mutta joka tapauksessa aivan mahtavaa touhua se ajotouhu, ja kärryille tulee ihan samalla lailla himo päästä kuin selkäänkin. Näin olen huomannut!

Mutta on niitä mehujakin tullut tehtyä. Raparperimehu meni niin hetkessä, että siitä ei tullut kuvaakaan otettua, mutta ohjeen siihen otin täältä ja voin suositella sekä ohjetta että koko blogia lämpimästi. Raparperimehun ohella ollaan juotu kannukaupalla myös tällaista juomaa:

Raikas minttujuoma

½ dl sokeria
1 dl kuumaa keitettyä vettä

Yhden sitruunan mehu (tai puolikkaan sitruunan ja puolikkaan limen)
2-3 rkl tuoretta minttua
Kylmää vettä
Pussillinen jäämurskaa
Hyppysellinen suolaa

Mittaa sokeri kupposen pohjalle, kaada päälle kuuma vesi ja sekoita tasaiseksi. Purista kannun pohjalle sitrusmehut, lisää silputut mintunlehdet, suolaripaus ja jäämurska. Lisää kannuun sokerivesi ja kylmää vettä, sekoita ja hörpi.

Tämä ohje on aikanaan bongattu eräästä intialaisesta keittokirjasta ja muuteltu epämääräiseksi ja omaan makuun sopivaksi. Suosittelen kokeilemaan varsinkin kuumina päivinä.

Hörps.