Keikkaa

Sitten viime kuuleman olen pelannut pitkästä aikaa Guitar Heroa sekä käynyt keikalla, näin pari asiaa mainitakseni. Muutama viikko sitten uudehko tuttavuus kysyi, että käynkö keikoilla koskaan. Vastasin totuudenmukaisen diplomaattisesti, että en juurikaan, mutta olen kyllä yleensä aina lähtenyt jos on kysytty.

Viimeisten vuosien aikana olenkin käynyt mm. Martti Servo & Napanderin, Motörheadin ja Asa Masan keikoilla, ja kaikki ovat kyllä olleet elämyksiä. Pitäisi käydä useamminkin ehdottomasti. Mutta viimeksi oli kyseessä siis CMX:n keikka, ja oikein hyvin potki sekin. Itsehän olen sellainen luonnonoikku, että en juurikaan edes kuuntele musiikkia muuta kuin radiosta tai nettiradiosta, mutta kuuntelen kyllä sujuvasti kaikenlaista. Paitsi ehkä sitä Kemopetrolia.

Ei oikein puhelimen kameran asetukset riitä kuvaamiseen aina, kuten olen aiemminkin todennut. Parin viikon takaiset vihreinä loimunneet revontuletkin jäivät taltioimatta muuten kuin korvienvälimuistiin. Ehkä tähän toiseen keikalla otettuun kuvaan kuitenkin on tavoitettu sattumalta vähän keikkaenergiaa.

Rock, rock.

Kuvasta tosin puuttuvat musiikin tahtiin halailevat nuoret pariskunnat, muutama humalassa holtittomasti hyppivä miesjärkäle sekä perinteisesti jostain päälle roiskunut olut. Perussettiä lähes keikalla kuin keikalla.

Monisteita

Olipas ihanaa kantaa roskikseen parikymmentä senttiä koulupapereita. En usko että tulen ihan hetkeen kaipaamaan gradua varten tulostamiani artikkeleita, saati sitten esimerkiksi tällaista läpyskää:

Siis mitä ihmettä?

Pahoittelut Sven-Erik, mutta kääntämäsi diskurssianalyysimoniste löytyy nyt roskalaatikosta. Samalla roskikseen päätyi nippu sähkölaskuja vuodelta 2007. Tuntuu että mieli kevenee aina vähintään saman verran, kun saa turhaa roinaa kammettua ulos kodista. Kevätsiivouksen tuntua ilmassa siis.

Pesiä

Aloitetaanpa ihan tyhjästä. Valmistujaislahjaksi pyysin siis kainosti joko posliinikukkaa tai pesäraunioista, joista sitten jälkimmäistä sainkin kaksin kappalein. On kyllä suloinen pari! Googletus kertoo, että kyseessä on joko äärimmäisen hankala tai äärimmäisen kiva kasvi, joten saa nähdä miten käy. Itsellänihän on historia limoviikunantappajana ja muratintappajana ja palmuvehkantappajana, joten jokainen kukkanen otetaan haasteena vastaan.

Asplenium nidus 'Crispy Wave'.

Näyttää tosin kuvassa aika lailla salaatilta, mutta ihastunut ja varovaisen optimistinen olen, että kyllä nuo vielä hengissä pysyvät.

Redi

Tänään käppäilin villasukissa kotona, kun posti kolahti eteiseen. Sieltähän ne tulivat sitten, ne paperit.

Äf Äm.

Olo on vähän hämmentynyt, tai sanotaan nyt vaikka niin, että muutaman aikuisuuspisteen koin saavani tästä paperista. Viime aikoina on tapahtunut muitakin end of an era -hetkiä, kun sisko osti asunnon. Hienoja juttuja ollut liikkeellä siis.

Raviloita

Ei nyt mene oikein kuin Strömsössä tämä blogin päivittäminen. Ajatuksen tasolla olen naputellut jo monta monituista postausta, mutta jostain syystä en ihan joka kerta saa siirrettyä aatoksia tänne asti. Mutta. Viime viikolla tuli esimerkiksi katsottua elokuvissa Tarantinon uusin. Hyviä näyttelijöitä, hyviä kohtauksia, hyvää dialogia ja hyvää musiikkia, mutta en silti ihan varauksetta liputtaisi kyseisen elokuvan puolesta. Katsomisen arvoinen ehdottomasti, mutta hehkuttamisen arvoinen ei.

Viime viikolla oli naistenpäivä, josta hyviä ajatuksia tässä kolumnissa. Naistenpäivässä huvittava piirre on se, että joillekin kyse tuntuu olevan ennemminkin miestenpäivästä, kun miehen odotetaan järjestävän kukkia ja karkkia sille naiselle. Ostakaa naiset vaikka ennemmin toisillenne kukkia ja karkkia, siitähän siinä päivässä minusta ennemmin olisi kyse.

Viime viikko huipentui poikkeuksellisesti siihen naistenpäiväperjantaihin, jolloin kävin katsomassa raveja sitten vuoden 2006. Oli kyllä elämys enkä ihmettele yhtään, että ihmiset hurahtavat vallan ravimaailmaan. Mistähän oikein olin saanut päähäni, että minua ei ravit niin kiinnostaisi? Hevonen kuin hevonen. Mutta totesimme kyllä paikan päällä, että kyllä ravitkin ovat niitä asioita, jotka ovat kuitenkin vielä kivempia kesällä.

Klip, klop.

Jos haluaa päästä minuutissa ravihuumaan, niin sehän onnistuu vaikka katsomalla tämä länsinaapurilaisten tekemä mainospätkä. Itsellä ainakin pysähtyi tähän silmä ja korva NHL-pelin mainostauolla ihan kiitettävästi.

Kas

Koskapa viime postauksesta on vierähtänyt jo hyvän aikaa ja koska blogihiljaisuudelle ei ole varsinaista syytä, aloitan sanomalla, että on se ilmoja pidellyt. Ihanan keväisiä ja lämpimiä päiviä ollut, mutta nyt sitten pakastui taas ja tiet ovat juurikin sitä kuuluisaa jäistä koppuraa. Mutta minähän en lannistu, vaan otan universumin heittämät haasteet vastaan nimenomaan haasteina.

Tämän epämääräisen johdatuksen jälkeen listattakoon, että olen sitten viime kuuleman muun muassa

• käynyt hevosklinikalla
• käynyt katsomassa jääveistoksia
• käynyt Kouvolassa
• haaveillut työsuhdehevosesta
• jättänyt vihoviimeisen kouluhomman tarkastettavaksi.

Kuvituksena toimikoon tämä voittoisa jääveistos, joka oli silmäripsiä myöten käsittämättömän pikkutarkasti tehty. Nostan hattuani, en minä vaan osaisi.

Pus!