Fiiliksissä

Kyllä oli huikea peli eilen! Katsoin pelin lopulta koneelta kotoa, kun kengän hankaama kantapää vihoitteli niin, ettei tehnyt mieli kävellä metriäkään kenkä jalassa. Peli tuli ruotsalaiselta kanavalta niin sainpahan samalla opeteltua jääkiekkotermejäkin ruotsiksi.

Immosta on muuten paikallisessa mediassa verrattu Kurriin ja Granlundia Gretzkyyn. Onhan tämä jo varmasti nähty moneen kertaan, mutta ainahan sen ilokseen katsoo:




Eilinen päivä muilta osin meni Skatteverketillä ja Ikeassa käydessä. Verotoimistossa käyminen sujui pikaisesti, vaikka ennen aamukymmentä oli ovelle kertynyt huomattava määrä ihmisiä. Paikalla oli järjestyksenvalvoja ohjaamassa liikennettä, ja ehdin jo miettiä että tässähän taitaa mennä koko päivä. Mutta asia hoitui tosiaan hetkessä ja personnummerini pitäisi tulla postissa parissa viikossa. Sitten onkin pankkitilin avaaminen ja maahanmuuttovirastossa käyminen kuulemma huomattavasti juohevampaa.

Verotoimiston jälkeen kävin hakemassa Ikeasta verhot ja vierastyynyn ja -täkin. Verhot asettelin ikkunaan tavalla, josta itse Macgyverkin olisi ylpeä. Minullahan ei täällä ole mittanauhaa, saksia, narua eikä nauloja saati vasaraa, mutta niin vain sain verhot tangossa ikkunaan. Käytin hyväkseni muun muassa verhotangon pakkausmuovia ja Henkeliltä saamaani jeesusteippiä, mutta arvatkaapa vain miten!

Täytyy vielä käydä ne pyykkituvassa silittämässä, mutta tässä esimakua:

Kuppilassa

Tänään on ollut leppoisa päivä. Kävin katsomassa Suomi-Norja -pelin paikallisessa kuppilassa The Flying Horsessa Odenplanilla ja tutustuin Castrolilla töissä oleviin suomalaisiin. Peli ei ollut mikään yleisömenestys, sillä taisimme olla käytännössä ainoat pelistä kiinnostuneet. Saa nähdä mikä tilanne on huomenna, kun Suomella vastassa on Kanada tai Venäjä. Ja Suomen peliä ennenhän tulee tosiaan Ruotsi-Tsekki, pitää varmaan mennä ajoissa katsomaan sitäkin ja haistelemaan tunnelmia.

Kävellessäni lentohevosesta kotiin teki mieli ottaa kuvia taloista matkan varrella, sillä sen verran kauniita olivat jo pelkästään parvekkeet. Kyllä vanhoissa taloissa on sitä jotakin!

Enkä malttanut olla ottamatta kuvaa laskeutuessani omalle asuinalueelleni. Kerrassaan juhlavaa minusta:

Huomenna aikainen herätys ja Skatteverketille asioita hoitamaan. Ja Ikeaan asioita hoitamaan myös. Ja illalla hokia. Mikäs tässä.

Työmaalla

Tänään kävin työpaikalla esittäytymässä. Oli erittäin miellyttävä kokemus tämä ensimmäinen! Viestintäpäällikkö ja henkilöstöassistentti olivat todella miellyttäviä kumpikin. Henkilöstoassistentin kanssa oli kiva jutella suomeksi käytännön asioita ja sain häneltä hyviä vinkkejä erinäisten asioitten hoitamiseen.

Työhuoneen jaan pomon kanssa, mikä on kätevää, koska teemme kuitenkin työtä tiiviisti yhdessä. Maisemat ylimmästä seitsemännestä kerroksesta Kungsholmenille ovat uskomattoman hienot. Täytyy joku kerta ottaa vielä kuva työpisteestäni, joka tänään näytti vielä kovin autiolta ilman tieturia ja puhelinta.

Toimistolla ihmeteltiin tuuriani asunnon kanssa. Henkilöstöihminen kertoi, että asunnon saaminen on heidän kokemusten mukaan kiven alla ja monet harjoittelijat ovat joutuneet muuttamaan monta kertaa harjoittelujakson aikana. Pomokin kertoi, ettei uskonut että ehtisin todella tulla Tukholmaan työsopimuksen alkamiseen eli 16.toukokuuta mennessä. Mutta hyvä näin, ja toisinaan kannattaa tosiaan olla suomalainen ja tehdä pätevä ilmoitus itsestään ja lisäksi vielä olla hyvissä väleissä rouva Fortunan kanssa.

Mukavasta tapaamisesta intoutuneena päätin kävellä asunnolleni. Thorildsplanin kohdalla alkoi usko ja huumorintaju loppua ja jalat huutaa hoosiannaa. Ostin metroasemalta magnesiumjuoman, pidin taukoa puistonpenkillä ja unelmoin polkupyörästä. Vähän ennen Fridhemsplania mukaan tarttui mikä-lie-italiaano, joka ehti kertoa käytännössä koko elämäntarinansa loppumatkan aikana. Tulipahan juteltua ruotsia ainakin.

Ja mikä tärkeintä: nyt on oma netti asunnolla! Mokkulalla mennään ja tähän asti on toiminut kuin unelma. Onni on toimiva interneyhteys.

Asunnossa

Nyt pääsin lisäämään kuvia asunnostani S:t Eriksplanilla.

Tässä näkymä sängyltä ikkunan suuntaan. Kuva on rajattu tarkoituksella näin edustavasti, sillä oikeasti ikkunasta näkyy myös vastapäistä toimistorakennusta:

 

Toinen edukas kuva maisemasta. Kelpaa katsella Kungsholmenille:

Huone kokonaisuudessaan:

Tässä se kuuluisa stockholmsdusch. Testattu on ja pelasihan se. Ensimmäisenä työnäni laitoin muuten suihkuverhon nipsut järjestykseen sotilaallisen symmetrisesti, kuinkas muuten:

Ikeasta hain tämän kasvin. Kyllä siinä vaan kummasti tunneside syntyy, kun toista raahaa kuumuudessa Kungens Kurvasta asti! Huomaa myös kiva ja kivasti peittävä materiaali alaikkunassa:

Vielä näkymiä lähitaloista. Kaunista ja puut lehdessä. Ihan kesältä näyttää, eikö:

 

Kaiken kaikkiaan rakastun hetki hetkeltä enemmän alueeseen! Asunnon kanssakin kävi todella hyvä tuuri, satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ikeasta jouduin hakemaan haarukoita ja veitsiä, kuivaustelineen ja kröh, pari mattoakin.

Vuokraemännästäni sen verran, että Maria on kyllä todella sydämellinen ihminen. Asunnon näyttämisen jälkeen kävimme lähikahvilassa cappuccinolla ja hän tarjosi tervetuliaisena. Laivamatkalla puolestaan hyttikaveri, tämä vanhempi nainen, tarjosi myös puhelinnumeronsa, jos satun tarvitsemaan jotain. Hyvä viba tässä kaupungissa jotenkin, ja sympaattista miten suomalaiset pitävät yhtä.

Huomenna käyn työpaikalla näyttäytymässä iltapäivällä. Sitten yritän järjestää itselleni mokkulan, sillä kyllähän nettiyhteys olla täytyy. Ja isosiskokin lupasi tulla käymään parin viikon päästä. Kaiken kaikkiaan en keksi mistä voisin valittaa!

Menossa

Seppo Kanervan sanoin: Terveisiä mereltä!

Matka kohti Tukholmaa on alkanut. Matka tähän asti on sujunut mukavasti ja tunnelmat ovat odottavat. Isoveljen lainaläpärillä kelpaa päivittää Silja Symphonyn kahvilasta, vaikka nettiyhteys toimiikin hieman takkuillen.

Päiväni tähän mennessä:

•  Lähtö klo 10:22 (+VR-lisä kymmenisen minuuttia) Jyväskylästä. 
•  Elisen ja Elmerin kanssa lounastusta Helsingissä. Yllättävän kova imuvoima on pienellä pojalla kämmenessä, kun käveltiin yhdessä hakemaan ravintolassa kahvia. Saattoivat myös terminaalille, tällä kertaa olimme hyvin ajoissa, kröh.
•  Saapuminen hyttiin ja elämäni ensimmäinen kokemus naispaikasta. Hyttikavereina hiljainen maata x edustava tyttö sekä Maija-niminen suomea aksentilla puhuva nainen.
• Venäjä-Suomi -pelin katsomista laivan kuppilassa. Tunnelma oli hyvä ja sitä oli riittävästi. Myös peliä kelpasi katsoa.
• Laivan New York -teema puhuttelee, kuva kävelykadulta:

Huomenna aamupalan kautta jalkautuminen Tukholmaan ja ensikosketus asuntoon Völundsgatanilla. Kerron sitten miten kävi.


Niin ja jos ja kun joku jäi miettimään, että kuka ihme on Seppo Kanerva, niin asianhan voi tarkistaa tästä.