Päivän ajatus

Eilen tuli vastaan internetissä niin mahtava ajatus, jonka nyt hieman muokaten laitan tähän ylös luettavaksi ja edelleen jaettavaksi.

 Organisaatio on kuin puu täynnä apinoita, 

jotka istuvat puussa eri oksatasoilla. 

Ylimpänä olevat apinat katsovat alas 

ja näkevät pelkkiä apinoita.

Alimpana olevat apinat katsovat ylös 

ja näkevät pelkkiä perseitä. 

Alkuperäinen esim. täältä.

Sälää

Kävin tänään postissa hakemassa sinne saapuneen ylisuuren kirjeen. Ja mikä yllätys kuoresta paljastuikaan! Itse asian lisäksi huvittivat suuresti lottokupungille kirjoitetut terveiset sekä samaiseen kuponkiin hienosti ja yllättävän yksityiskohtaisesti piirretty auton kuva. Tällaisten asioiden takia sitä nauraa ääneen tuolla kadulla, että miten voikin osuta ja upota joskus. Kynsiharjaa ei edes tästä taloudesta löydy ennaltaan, joten ihastuttavan lisäksi hyödyllinenkin "sälä" oli kyseessä. Kiitosta vaan vielä eräille porukoille tästä!

Pingviini kynsiharjan sisällä!

Koira-asiaan pieni tilannepäivitys: asiaan palataan marraskuun puolivälissä. Silloin nimittäin olisi katsottavana koiranpentuja, jotka vielä tällä hetkellä näyttävät lähinnä minipossu-mäyrä-saukko-mikseiltä. Että osaakin olla liikuttavia juttuja maailmassa!

Äärellä

Eilisessä postauksessa olin niin tohkeissani uudesta kuuppasuojastani, että en huomannut mainita sitä kaikista jännittävintä asiaa tällä hetkellä. Eli täällähän ollaan jännän äärellä siinä suhteessa, että ihan näinä päivinä pitäisi syntyä erään koiranpentuporukan, josta olisi myös meille mahdollisesti tulossa yksi pentu.

Lukemistoa.

Pidetään peukaloita pystyssä, että saataisiin vielä ihan tämän vuoden puolella oma poikanen kotiin. Ei voi muuta sanoi kuin että oj vad spännande!

Kypärä

Ostin tänään pyöräilykypärän! Asia on ollut listalla jo pitkään, mutta enpä aiemmin ole vaan saanut aikaiseksi hankkia. Nyt sattui kauppareissulla automarketissa olemaan pyöräilykypärät vielä hyvässä alennuksessakin, kun eihän enää ole mikään paras pyöräsesonki, niin sieltähän hyllystä lähti mukaan sitten tällainen:

My precious!

Kypärä on belgialaisen Lazerin valmistama ja on kyllä suoraan sanottuna kaikin puolin ihana. Kypärän kankaisessa päällisessä on aika hauska unisex-kuosi, sillä ruutukuvion seassa kulkee sekä sinistä että hopeisen kiiltävää lankaa. En mitään kovin urheilullista kypärää olisikaan halunnut ostaa niin kauan kuin ajelen kuitenkin Ainolla enkä millään hifi-hybridillä. Tuosta on lisäksi nyt kolmelle henkilölle tullut jonkinlaista ratsastuskypärävibaa, mikä ei ole yhtään huono viba tässä minun tapauksessani. Aiemmin olin katsellut sillä silmällä tanskalaisen Yakkayn kypäriä, mutta kyllä tämä on aivan yhtä hieno ellei peräti vielä vähän hienompi. Ja kun vielä niin hyvällä diilillä tuon sain niin kyllä nyt kelpaa polkea taas!

Aarteita

Aloitetaanpa sanomalla että voi että! Kävin tänään äidin luona hakemassa muutaman vanhan Hevoshullun parempaan talteen siivousurakan tieltä. Ensin ajattelin ottaa koko pinon mukaan kotiin katsottavaksi, mutta lopulta päädyin plaraamaan lehdet läpi siinä paikalla. Mukaan lähti muutama80-luvulla ilmestynyt lehti, joissa oli esimerkiksi sarjakuva Ystäväni harmaa. Enhän minä voinut millään heittää pois tuota sarjakuvaa, jonka kahta eri osaa ensinnäkin aikoinaan haeskeltiin divarista kissojen ja koirien kanssa ja toisekseen joka on edelleen aivan ihana tarina.

Voi ei mitä muistoja!

Nyt sitten illan ohjelmana onkin hiljentyä jonnekin nurkkaan lukemaan. Parasta.

Jemmasta

Jätetäänpäs nyt kaiken maailman universumihöpinät vähän taka-alalle ja jatketaan ihan muilla aiheilla. Tänään tämä blogin pitäminen nousi nimittäin arvoon arvaamattomaan, sillä löysin näiden blogimuistiinpanojeni avulla jälleen erään suomalaisen suunnittelijan työt. Jos en olisi Lille Santasen töihin törmännyt taannoin Tukholmassa ja laittanut nimeä tänne ylös, niin olisin varmastikin joutunut vain harmittelemaan, että hetkinen mikähän se oikein oli se yksi tosi kiva sivusto ja taiteilija jolta näin muistaakseni jotain silloin joskus harmi kun en millään muista.

Kirjaimet yhdistelty täältä.

Kyllä kannattaa siis pitää blogia tällaisestakin syystä. Yhdenlainen päiväkirjahan tämäkin on, vaikka aika harvoin tulee katseltua näitä tajunnanvirtauksia taaksepäin. Ajattelin tämänpäiväisen johdosta askarrella sellaisen koodinpätkän tuohon johonkin sivupalkkiin, että täältä blogista voisitte tekin tarvittaessa etsiä hakusanalla vanhoja juttuja. Tageista en ole ikinä oikein innostunut, varsinkin kun nämä tämän blogin aiheet ovat sellaista sillisalaattia kuitenkin, että postausten yhdisteleminen eri tagien alle tuntuisi aika hyödyttämältä urakalta. Tai sitten tekisi sen yhden tajunnanvirtaa-tagin ja laittaisi jokaikisen postauksen sen alle. Mutta jospa siitä hakupalkista olisi jollekin ihan jotain iloakin!

Sujut

Ohops, nyt on kyllä kulunut vähän turhan kauan viime kerrasta. Palataanpa marssijärjestykseen nyt tämän bloginkin kanssa. Viime aikoina on ollut mielessä aika monipuolisesti asioita maan ja taivaan väliltä ja elämän ja kuoleman väliltä. Erittäin hyviä keskusteluita on käyty erinäisten ihmisten kanssa ja oma elämänfilosofiani, jota olen tässä nyt viime vuosina työstänyt, on myös hieman jälleen täsmentynyt. Sen verran avattakoon, että pyrin olemaan sovussa ensin itseni kanssa, sitten muitten ihmisten kanssa ja sitten universumin kanssa. Ollapa siis sujut erinäisten asioiden ja elämänsä kanssa. Mutta ehkäpä tästäkin asiasta lisää vielä joskus tuonnempana.

Viime aikoina on ollut myös ihan käsittämättömän kauniita syystaivaita. Olen nyt ottanut tavaksi napata kännykällä kuvan aina jos satun näkemään jotain erityisen kaunista väriä tai pilvimassaa taivaalla. Jatkuvasti kyllä jaksaa viehättää tämä luonto ja monesti näinä taivaallekatseluhetkinä kyllä tuntee olevansa hetkessä läsnä ja osa tätä koko palettia. Kun pysähtyy ja katsahtaa taivaalle, niin silloin voi ihminen kyllä tuntea olevansa elossa ja yhteydessä maailmankaikkeuteen. Ja eihän sitä tiedä vaikka sieltä joku joskus katsoisi takaisinkin.