Aww

Sitten viime kuuleman olen pikku hiljaa palaillut maanpinnalle Tekno Odin -planeetalta. Mutta taustakuvaksi se piti vaihtaa, mistä sain serkultani sellaista palautetta, että välillä vaikutan jopa häntä kahelimmalta näiden hevosjuttujen suhteen. Otin kohteliaisuutena! Minkäs teet, minusta on hyvä muistaa joka kerta puhelinta katsoessa, että näin somia eläimiä kulkee tällä planeetalla yhtä aikaa kuin minä.

Aww.

Olen tässä nyt viime aikoina vähän reflektoinut tätä raviviehtymystäni. Aiemmin olin niin sanotusti valinnut puoleni ja olin aika lailla henkeen ja vereen ratsuihminen. Ratsastuskouluaikoina ravitalleilla liikkui epämääräistä ja jopa pahamaineista porukkaa, joiden lämminveriset vaikuttivat enemmän tai vähemmän sekopäisiltä ja/tai loppuunajetuilta tarhoissaan. Ajattelin että eipä taida olla minun juttuni tuo ravipuoli ollenkaan. Sitten tutustuin ravi-ihmiseen, kävin raveissa paikan päälllä, ajoin itse ravihevosella ja kas kun mieli muuttuikin. Nykyään katson ihan sujuvasti raveja telkkaristakin, kun ennen käänsin kanavaa aika lailla hetimiten, ja suunnittelen kesäexcursiota joko Mikkelin St. Micheliin tai Kuopion Kuninkuusraveihin. Että älkääpä sanoko ei koskaan älkääkä tuomitko ennen kuin olette tutustuneet lajiin. Ja ehkä ei ylipäätään kannata tehdä mitään suurempaa jakoa eri hevosihmisten välille. Lopultahan niin raveissa kuin ratsastuksessa ja vaikka missä vikellyksissä ja westerneissä on kuitenkin se yksi yhteinen nimittäjä: hevonen. Johan se meidän presidenttimmekin totesi aikoinaan, että vastakkainasettelun aika on ohi, joten ollaanpa nyt rinta rottingilla ihan vain hevosihmisiä.

Tästä tajunnanvirtamaisesta kukkahattupaatoksesta toisiin aiheisiin.

Nyt on ihan paras aika vuodesta. Olen aina tykännyt keväästä ja alkukesästä ihan erityisesti, mutta kyllä se taas yllätti, miten kaunista ja energisoivaa voi ollakaan. Omenapuut kukkivat ja elämänlanka kasvaa kymmenen sentin päivävauhdilla parvekkeella. Mahtavaa. Otan joku päivä kuvan kyseisestä köynnöksestäkin, että näette.

Aww II.

Viime aikoina olen myös loistanut kilpaa diskopallon ja auringon kanssa käyttämällä kultaisia sandaalejani ja täydellisen samansävyistä kultaista kolttuani. Lisäksi olen tehnyt raparperista mehua ensimmäistä kertaa elämässäni. Siitä prosessista kerron piakkoin lisää.

Horseja

Johan oli hevoskylläinen sunnuntai. Sain vihdoin viimein näin kolme vuotta myöhässä lunastettua lupaukseni viedä eräs insinörtti hevosen selkään. Hevonen oli pienikokoinen suomenhevonen, joka tosin ensikertalaisen silmään oli jälleen ihan helvetin iso. Selkään kuitenkin meni ja tunnin loppua kohden myös pysäytteli, käänteli, ravaili ja keventeli aivan mallikkaasti. Oikein kiva kokemus oli kuulemma! Mainittakoon myös tässä vaiheessa, että en pakottanut, kiristänyt, lahjonut enkä huijannut ketään menemään hevosen selkään. Varmistin asian ja näin ei kuulemma ollut lainkaan.

Lahjakortti.

Illasta olikin aika silmäillä kouluratsastuksen SM-kisoja telkusta. Arvatkaapa muuten huviksenne paljonko kouluratsastuksen suomenmestari tienaa voittamalla kür-luokan? Vastaus: 180 euroa ja loimen. Liekö se palkintoloimi sitten niin sanotusti alpakoitten kultalangasta kutoma, mene ja tiedä. 

Edit: Seniorien suomenmestaruudesta sai SRL:ltä tonnin, nuorten, junioreiden ja ponien vastaavasta puoli tonnia. Mutta silti!

Tällä kertaa suurempi spektaakkeli oli lähetys Elitloppetista, jossa juoksi lopulta neljänneksi Suomen Brad de Veluwe. Voitto meni Sedinin veljesten omistamalle hevoselle. Menestyksekäs toukokuu ollut kyseisille lätkäjätkille kyllä. Perkele.

Solvallassa Elitkampenin eli kylmäveristen suurkilpailun voitti puolestaan norjalainen ihmeori Tekno Odin, johon rakastuin ihan täysin pelkkien kuvien perusteella. Siinä on kyllä hevonen komeimmillaan, vai mitä sanotte näistä parista esimerkistä. Pieni on suurta, en voi muuta sanoa.

Kuva travronden.se.

Kuva siste.no.

Tämän hevosen juoksuvideot aiheuttivat samanlaisen wow-efektin kuin Totilaksen videot aikanaan. Eivät ole tästä maailmasta kaikki hevoset aina.

Käsittämätöntä silmäkarkkia lisää Googlen kuvahaussa.

Kuvailuja

No nyt ovat sitten tämän vuoden MM-kisatkin paketissa. Aasinsilta: paketissa ovat myös parvekekukat. Lahjakortilla saatiin puolitoista kärryllistä tavaraa, josta meille tulivat keisarinelämänlanka sekä valkoisia, vaaleanpunaisia ja pinkkejä pelakuita. Laatikkoon pääsivät myös tuoksuherneen pienet versot, jotka toivottavasti sain istutettua väleihin ehjinä. Kuvankin otin lainakamerallani, mutta jostain syystä heitti kuvaan mustan pystypalkin. Mutta tämän alla olevan kuvan kouluhevosesta sain lisättyä mutkan kautta. Taitaa tieturi tykätä hevosista sekin. Tosin nyt kun katson, niin näkyy olevan mikä lie automaattisesti muokattu kuva, mutta menköön nyt.

Pikker.

On kyllä muuten aika haasteellisia kuvattavia nuo hevoset. Laukankin liikeradassa on kuitenkin useampi vaihe, joista toiset ovat kuvauksellisempia kuin toiset ja tokihan suurin osa kuvista oli sitten nimenomaan näistä epäedullisista vaiheista. Harjoituksen puutetta.

Napanderia

Olipas peli Suomelta eilen! Aamulla oli vähän epätodellinen olo, että tosiaanko Suomen puulaakijengi on neljän parhaan joukossa. Mutta onhan se. Eilinen peli vaati muutaman hypyn tyhjyyteen, mistä tämänkertainen otsikointi. Vinkkinä kerrottakaan, että kun puolet kun laittaa Minttuviinaa ja puolet Jägermeisteria snapsilasiin, kumoaa kurkkuun ja toistaa riittävän monta kertaa, niin mikä tahansa jännitys laukeaa - ennemmin tai myöhemmin.

Kiikasta!

Hypyistä huolimatta oli erittäin kelpo tunne herätä aamuun aurinkoiseen ja pyöräillä sinne tänne lähes helteisessä perjantaissa. Kesä on tullut ihan yllättäen ja muutamassa päivässä. Huomenna käydäänkin kukkakaupassa ostamassa auto täyteen tainta ja multaa.

Reissua

Terveisiä kesäisestä Tukholmassa! Eilen palasimme muuttoreissusta, ja aika meni aivan liian äkkiä, kun perillä oltiin vain yksi kokonainen päivä. Aluksi oli kieltämättä hieman hämmentynyt olo kävellä tutuilla kulmilla. Tuntui että olisin vain nähnyt unta siitä, että joskus tosiaan asuin koko kaupungissa. Tunne kuitenkin laantui ajan myötä, eli pitää siis siksikin jatkossa käydä vain useammin eikä pitää mitään tällaisia vuoden taukoja. Listataanpa muutama hajanainen asia reissusta.

• Menomatkalla oli tämä auto samassa laivassa. Oli kyllä komea!
• Näin kokonaisen rivin kukkivia magnoliapuita. Niitähän jo pari vuotta sitten etsin.
• Mini-walk-in-closetin tuunausta tuli suunniteltua. Se olkoon yksi kesäprojekti 2013.
• Navigaattoriin ei aina ole luottamista. No tulipahan ainakin koettua Sergelin torin liikenneympyrä ja Hammarbytunneli lähellä Johanneshovia.
• Suomi pelasi hienon pelin Venäjää vastaan eikä Ilyalla kestänyt sipuli.
• Stockholms Glasshusin sorbetit eivät pettäneet tälläkään kertaa.
• Tuli käytyä antoisia keskusteluita muun muassa tosielämän ankeuttajista ja jatkettua siitä, mihin viimeksi jäätiin.
• Tutkintotodistus löytyi roskiksesta. Viime hetkien viime hetkillä pelastui se ikuiselta kadotukselta!
• Miksi laivamatkustajista ei oteta risteilykuvia heidän saapuessaan laivaan?
• Kotimatkalla auton ikkunasta näkyi joutsenia syömässä kaurapeltoa. Ja myös hevosia tarhoissa turvat maassa.
• Kotopuoleen oli tullut reissun aikana kesä! Lehti puussa ja kaikkea.

Kesäkesäkesä.

Kakkusia

Kävinpä tänään hakemassa itselleni valmistumislahjaksi saadulla lahjakortilla Kastehelmi-kakkulautasen. En sitä jalallista, vaan ihan sen tavallisen ison lituskan. Ja kirkkaana. Nyt on sitten se kauan kaivattu lautanen, jonka päälle voi asettaa kakkusten lisäksi kynttilää ja hedelmää ja tilpehööriä tai mitä nyt keksiikään. Tässä päivänä muutamana tuli tehtyä mangojuustokakkua ja piakkoin olisi mielessä kokeilla toista hyväksi havaittua hyydytettyä kakkua. Laitetaanpa alkuun mangoisen resepti jakoon oman makuni mukaan muokattuna, täältä löytyy alkuperäinen.

Mangojuustokakku

Pohja:

200g digestivekeksejä

75g voita tai margariinia

Täyte:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl sokeria

3 tl vaniljasokeria

2 ½ rkl sitruunamehua

4 liivatelehteä

tilkka vettä

2-3 dl kuohukermaa

Päällinen:

2 dl mangososetta

2 liivatelehteä

tilkka vettä

Murenna keksit muruiksi ja kaada sulatettu rasva joukkoon. Sekoita tasaiseksi massaksi. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja taputtele keksimuruseos tasaisesti pohjalle.

Liota liivatteita kylmässä vedessä viitisen minuuttia. Sekoita sokerit ja sitruunamehu tuorejuustoon. Sulata liivate kiehuvaan vesitilkkaan. Lisää liivate ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon koko ajan sekoittaen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita vaahto tuorejuuston joukkoon. Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita pintaa tarvittaessa. Nosta jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Laita liivatelehdet kylmään veteen hetkiseksi. Kuumenna tilkka vettä kiehuvaksi. Sulata liivatteet veteen, lisää mangososeen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kaada varovasti kakun päälle, tasoita ja nosta kylmään hyytymään puoleksi tunniksi.

Muista pyöräyttää veitsellä kakun ympäri vuokaa irrottaessasi, niin irtopohjavuoan reuna ei revi kakkua rikki. Syöhän!

Omnomnom!

Tätä on hyvä tehdä vaikka äitienpäiväksi tai mitalikahveille tai mitä ikinä juhlia nyt kelläkin on. Arkeekin käy, koska ei ihan ällömakeimmasta päästä ole. Pienenä lisänä muuten mainittakoon, että kävin viikonloppuna valokuvauskurssilla, joten toiveissa on, että jatkossa blogiin päätyisi jokunen hyvälaatuinenkin kuva!