Kumihermot

Kerronpa erään tarinan pyörästäni. Kaikki alkoi viime vuonna lokakuun paikkeilla, kun pyörävajassa huomasin etukumin olevan tyhjä. Eipä siinä, soitin luottopyöränkorjaajalleni, että tuletkos laittamaan kuntoon. Hän sitten tuli ja sisuskumin reikä paikattiin. Samalla sain ohjeeksi käydä ostamassa uuden vannenauhan edellisen katkenneen tilalle. Enpä tiennyt koko vannenauhan olemassaolosta, mutta laitoin ostoslistalle ja kävin hakemassa uuden. Sitten löydettiin toinen reikä, joka paikattiin myös ja jätettiin kuivumaan. Tässä vaiheessa kävin ostamassa omaankin kaappiin paikka-aineet. Seuraavalla kerralla kumia oltiin jo laittamassa ulkokumin sisään. Sisuskumi kuitenkin vuoti edelleen. Sovittiin, että käyn ostamassa kokonaan uuden sisuskumin. Aikaa kului, ja uudet vannenauha ja kumi odottivat kaapissa ennen kuin niitä alettiin lopulta nyhrätä paikoilleen. Kun sitten alettiin, niin se härpäke, jolla ulkokumia väännetään vanteelle, katkesi. Tässä vaiheessa kaiken huumorintajun viimeistään loputtua sovittiin, että vien koko roskan liikkeeseen laitettavaksi.

Sepä se.

Matka liikkeeseen kulki kuitenkin appiukon kautta, joka sanoi laittavansa kumin vapaapäivänsä kunniaksi kuntoon. Uusi sisuskumi kuitenkin vuoti, joten se piti paikata. Paikkaamisen jälkeen löytyi vielä uusiakin reikiä, jotka paikattiin. Tässä välissä käytiin haalimassa työpaikalta astetta järeämmät metalliset härpäkkeet, joilla ulkokumia väännettiin vanteelle. Kun kumin sitten huomattiin edelleen vuotavan, käytiin ostamassa liikkeestä kokonaan uusi kumi. Kun tämä uusi kumi oli väännetty paikoilleen, sekin vuoti. No ei muuta kuin ostamaan toisesta liikkeestä virallista Helkama-kumia, joka saatiin lopulta laitettua ehjänä ulkorenkaan ja vanteen ja vannenauhan väliin. Veli tuli sitten viime lauantaina laittamaan tämän renkaan takaisin pyörään ja varmisti vielä puhelimessa, että eikö tosiaan tarvitse muuta tehdä kuin laittaa se rengas kiinni pyörään.

Kaiken tämän jälkeen pyörä on siis nyt käyttökunnossa. Myöhemmin opin netistä, että Helkama Oivassa ja Ainossa käytetty 26" on millikokona 584 ja maastopyörissä käytetty 26" on 559, joten näennäisen samanlaisesta tuumakokomerkinnästä huolimatta näiden eri kokojen renkaat eivät sovi toistensa vanteille. Tämän tiedon tarjosi bestbikes.fi:n renkaiden osto-opas.

Loppukaneettina sanottakoon, että täytyy kyllä ihailla eräiden hermojen kestävyyttä tällaisissa asioissa. Tulee ihan mieleen Mikael "Why Should I Have Any Nerves" Granlund.

Pelejä

Viime aikoina on tullut pelattua pelejä. Lautapelejä. Seurapelejä. Korttipelejä. Noppapelejä. Possupelejä.Yksi parhaista lautapeleistä on kaverilta lainassa oleva Seven Seas, johon oikeasti tulee ihan himo. Sivuja ohjekirjassa on peräti 21, mutta lopulta pelin idea on perin simppeli: seilaa maailman merillä ja osta ja myy lastia. Jos joskus tämän pelin bongaatte kirpputorilta, niin ostakaa ihmeessä pois.

A-luokan aluksia.

Jotkut teistä saattavatkin tietää, että pelailuharrastukseeni uutta tuulta ovat tuoneet eräät tuttavat, joiden kanssa ollaan järjestetty muutama oikein onnistunut peli-ilta. Täjmän porukan kokoontuessa on tullut kokeiltua myös niitä ei niin tuttuja pelejä. Tänään pelattiin esimerkiksi Bang!-peliä, joka olikin oikein kelpo peli. Oman lisämausteensa peliin toi tässäkin tapauksessa se kuuluisa naisen logiikka. Pelivuorot etenivätkin usein sattumanvaraisella logiikalla, jossa ampumisen kohde saatettiin valita esimerkiksi hevosen varastamisen takia eikä siksi, että joukkueen voittamisen kannalta olisi paukkuja kannattanut käyttää juuri kyseiseen pelaajaan. Ja huomattiin pelin kuluessa kuriositeettina sekin, että yhdessä pelikortissa oli ilmiselvä Janice Dickinson.

Calamity Janice.

Jos et tiedä, kuka Janice Dickinson on, niin eipä sitä oikeastaan tarvitsekaan tietää.

Uneliaista

Johan on ollut viikonloppu. Mitään en ole oikeastaan tehnyt, mutta silti ihan huikea väsymys ollut päällä koko ajan. Asiassa osasyynä ovat varmasti levottomat unet George Clooneystä kirvesmurhaajana, mutta lähinnä univaje kulminoituu perjantain ja lauantain väliseen yöhön. Tuona yönä heräsin katsomaan elämäni ensimmäistä NHL-peliä. Kyllä, elämäni ensimmäistä ja kyllä, kello viisi aamulla. Mutta kannatti ehdottomasti.

44+1 ja järkyttävä kuvanlaatu.

Tuossa yössä oli ihan suuren suomalaisen urheilujuhlan tuntua, kun jäällä olivat Selänne ja molemmat Koivut sekä sitten uuden aallon MG ja Vatanen. Lisäksi maalilla toikkaroi Bäckström. Suurin kiinnostus tietenkin kohdentui Samiin. On se vaan pienen kylän poika nyt isoissa valoissa ja ihan oikein niin.

Lauantaiyönä tuli sitten unihiekat silmissä heitettyä yatzynoppaa ja sikaa. Aika typeriä pelejä molemmat, mutta sikapeli vielä typerämpi. Kokeilkaa vaikka. Johan se nyt sopii tullakin sen ensi viikon.