Randomia

Luoja soi ja joulun yli päästiin. Joulukuun alkupuolella paikallisessa kauppakeskuksessa oli lapsia tanssittamassa jonkinlainen kilpikonna-dinosaurus-asia, jolle nauroin ihan vedet silmissä ja josta sain pari tärähtänyttä kuvaa otettua. Tämä kuva piti lisätä tietenkin tänne blogiin jouluaattona, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
 

Tämä droppasi kuin se olisi hottia.

Joulun alla oli kylässä myös koira, jolle tuunailin muun muassa ranskalaisen letin sekä Lady Gaga -tyylisen rusettikampauksen. Suunnittelen jo uraa koirien hiusstylistinä.

Lempihiusmalli.

Lisäksi joulun jälkeen kävin hakemassa postista japanilaisen laivatuttavani lähettämän karkkipaketin. Itsehän lähetin hänelle Moomin stuffia eli muumiposterin, muumimagneetin ja muumikortin. Kirjekuoreenkin piirsin muumin ja vastaanottaja oli luullut sitä ensin ihan painetuksi. Eikö sitä nyt jokaisen suomalaisen pidä yksi muumi osata piirtää? Varsinkin mallista.
 

Missä häntä?

Paluupostissa sain sitten tosiaan niitä japanilaisia karamellejä. Olivat kyllä hyviä ja kivoissa paketeissakin. Pitää joskus varmaan joku pienimuotoinen Fazer-satsi lähettää vastavuoroisesti.
 

Omnom.

Loputonta

Ei päästy perjantaina sittenkään nauttimaan maailmanlopusta, kuten radiotoimittaja asian ilmaisi. Maailmanlopun meininki oli kuitenkin kaupoilla, kun ihmiset hamstrasivat hirveällä höngällä syömisiä. Alkossakin tuntui hyvin käyvän kauppa. Huomenna se sitten olisi jouluaatto taas.

Koko päivä huomenna aattoa.

Koko päivän, jos luoja suo.

Hymyilyjä

Tällä kertaa tällainen tilannepäivitys: kylmä se vaan jatkuu ja kiristyy. Onni on lämpimät talvikengät! Tässä lähitienoilla käveleskellessäni olen ohittanut erään talon useasti. Yksi kerta ohi mennessäni huomasin, että tuo talohan muuten hymyilee ohikulkijalle! Tämän jälkeen aina ohimennen olen katsonut talon seinää ja hymyillyt takaisin. Tänään oli pakko ottaa siitä talosta ihan kuva, vaikka tunsin itseni enemmän tai vähemmän stalkkeriksi. Hyvä fiilis tulee joka kerta tuosta, oli pakkasta tai ei.

Hyväntuulinen talo.

Ja toivottavasti joku muukin näkee tämän saman asian nyt että en ihan sekaisin ole päästäni.

Joulukukkia

Tänään otin taas yhden askeleen kohti keski- ja eläkeikää käymällä kukkakaupan kranssinsidontatunnilla. Kranssien lisäksi puheenaiheena oli jouluisen leikkokukka-asetelmat, joista esimerkki alla. Hopeisen hileiset joulupallot toivat viimeistään sen kivan sesonkilisän asetelmaan. Tai sitten eivät. Minusta eivät, mutta makujahan on tunnetusti monia.

Kukkakori.

Samalta reissulta sain vihreitä kuulia sekä joulukukaksi alennusorkidean, kiitoksia! Tukholmassa asuessa innostuin näistä kieltämättä, tässäpä vielä yksi blogin suosikkikuvistani. Näin isoa ei ole ennen ollutkaan, toivottavasti säilyy hyvänä.

Orkidea XXL.

Joulukuusta ei tänä vuonna sitten tulekaan, mutta onneksi on sentään pari pientä pöytämallihavua. Itsenäisyyspäivänä toinen heistä toimitti pöytäkoristeenkin virkaa, kun ei saatu illallisille enää mistään sinivalkoisia kynttilöitä. Tänään saatuun sypressiin olisi myös kiva saada koristetta. Origameja, perhaps?

Siniristilippumme.

Pippereitä

Muutamana vuonna on tullut askarreltua piparkakkutaloja joulun alla, eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Tosin tänä vuonna tuunasin taloani sen verran, että hahmottelin siitä hevospainotteisen rakennelman. Vuosi sitten ostetut dalahäst-muotit ovat lunastaneet hintansa jo useasti. Vaikka totuuden nimissä myönnän, että ovat nämä ponit todella hankaliakin muotonsa takia: aina tuntuu vähintään korva tai jalka tai kaula liimautuvan pöytään kiinni.

Lähtökohta.

Tallin ikkunoihin sulatin jälleen viinikumikarkit, joista tuli kiva huurteinen ikkunalasi. Väritön nallekarkki on tähän hommaan parasta, mutta asiansa ajoivat myös tällä kertaa käytössä olleet karkit.

Lopputulos

Näissä piparkakkutaloasetelmissa on aina se iänikuinen bugi, että eihän nuo talon asukit ikinä tule mahtumaan tuosta ovesta sisään. Tänäkin vuonna levensin ja korotin ovea, mutta silti mittasuhteet ovat pielessä. Ehkäpä nämä ovat sitten jotain puolivillejä pipperihevosia, joita eivät seinät pitele.

Lasiasioita

Eilen saapuivat taannoisen lasikurssin tuotokset kotiin! Ihania juttuja. Näitä kopeloidessa ja ihastellessa meni äkkiä parikin tuntia. Viimeiseksi ohuesta lasista leikkaamani elämän tikapuut onnistuivat yllättävänkin kivasti. Näitä voisi asetella vaikka joulukuuseen, jos sellainen tulisi.

Näitä on 14 kappaletta.

Joulukuusenkoristeita harjoittelin useampaakin mallia. Näistä tällaisistakin tuli kivoja, vaikka en kyennytkään lisäämään lasilaatan päälle vain epämääräistä mursketta alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Näissä näkyy tuo ikkunalasin värikin hyvin. Täytyy tosin keksiä joku kiinnityssysteemi vielä ennen kuin voi mihinkään ripustaa.

12 kappaletta.

Sitten laitetaan vielä kuva kahdesta lasineliöstä, joiden väliin ripautettiin vähän ruokasoodaa. Sooda kupli kauniisti lasien välissä, ja lopputulos on tällainen sormus. Näitä lasikoruja voisin alkaa suunnitella ja tehtailla vaikka työkseni.

Lasia ja kuplia.

Edelleen sanon: kyllä kannatti käydä ja suosittelen lämpimästi muillekin!

Juhla-aiheita

Torstaina oli jälleen itsenäisyyspäivä. Kiva oli ihmisen kävellä hämärtyneessä talvi-illassa ja katsella miten monella ikkunalla oli kaksi kynttilää. Tosin kanssakävelijä ei kokenut kynttiläikkunoita yhtä sympaattisina ja sykähdyttävinä, mikä aiheuttikin sitten lieveilmiönä kynttilöiden ikkunoille asettelun arvostelua. Jostain olin  muistelevinani, että pitäisi vaaksan verran olla väliä kynttilöiden välillä. Saatoin tosin tämän keksiä ihan omastakin päästäni. Ja pääasiahan se toki on, että niitä ylipäätään laitetaan näkyville.

Ollapa ikkunalauta.

Loppuilta sujui kuitenkin hyvässä hengessä. Sauna lämmitettiin myös ihan vain siitä syystä, että sehän on suomalaista käydä saunassa. Lauantaina juhlallisuudet jatkuivat, kun vuorossa oli perinteinen itsenäisyyspäivän illallinen. Siitä ehkä lisää tuonnempana, mutta tässä esimakua mustikkajäädykkeen surauttamisesta.

Liukuvärjäyksen yritystä.

Lisäksi jokeriaiheena täytyy kertoa, että tulin tässä yksi päivä tahattomasti testanneeksi käyttää-sanan eri ulottuvuuksia. Ajatukseni oli sanoa, että käsitteitä käytettiin toistensa synonyymeinä, mutta tähän halusin kuitenkin lisätä sanat 'voidaan todeta'. Hetki piti miettiä, että mitenhän se 'käyttää' sitten oikein vääntyy.  Tätä asiaa googlettaessa tuli vastaan virtuaalinen Ymmärrä suomea -oppimissivusto, jonka tavoite on auttaa ulkomaalaisia oppimaan suomea. Ja sieltähän siis löytyi myös tuon käyttää-sanan mahdolliset muodot! Onneksi kuitenkin suomea ymmärtävä ystävätär osasi neuvoa, että oikeaoppinen ilmiasu kyseiselle lauseelle on voidaan todeta käytetyn. Kovasti käy vain sääliksi suomea opettelevia ulkomaalaisia, kun yrittävät opetella kaiken maailman aktiivin potentiaalin preesensin passiiveja ja mitä näitä nyt on. Huh, hei.

Talvista

Aika kylmiä ilmoja on pidellyt. Miinus parikymmentä tuntuu äkkiseltään ihan lamauttavalta, vaikka toisaalta kylmyys tuo mukanaan kirkkaita päiviä ja kauniita maisemia. Aamusella köpöttelin kuulemaan kommenttia puuhastelustani ja hyvää palautetta sainkin. Ensi viikolla esitarkastukseen!

Matkalla nappasin puhelimen kameralla kuvan jäisestä tenniskentästä. Tästä se ajatus blogin aloittamiseen lähti, kuten tuossa pari postausta sitten horisin. Pienestä voi lähteä ajatus.

Tänään tennistä?

Lähimarketin hedelmäosastolla käydessä silmään otti puolestaan ilmoitus tyhjän banaanihyllyn laidalla. Poloiset banaanit paleltuneet matkalle, voiko kurjempaa kohtaloa olla? Toisaalta pisteet K-kauppiaalle, että kertoi missä vika. Tiedotus kunniaan.

Banaanitkin jäätyneet talvipakkasessa.

Kas kun tulikin kuvatekstistä mieleen, että pitääpä katsoa milloin pääsisi kuuntelemaan kauneimpia joululauluja!

Käsityötä

Lauantai hujahti ihan hetkessä joululahjaksi saadulla lasikurssilla. Oli kyllä todella antoisat kuusi tuntia! Jos ette ole eläessänne vielä leikanneet lasia, niin suosittelen ehdottomasti hankkiutumaan sellaiseen tilanteeseen, jossa voitte kokeilla. Siinä oli jotain ihan taianomaista miten lasilevy leikkaantui nöyrästi ja tarkasti lasiveitsellä vedettyä pienenpientä uraa pitkin. Krits vaan.

Leikkaamisen lisäksi lasista tuli askarreltua monenlaista. Itse keskityin isojen pinta-alojen sijaan lähinnä näpräilyyn ja tuotinkin muun muassa kasan joulukoristeita ja koruja. Voi olla että sulatusuunista nousee onnistuessaan jopa joululahjoja. Kiinnostuneet voivat käydä kyseisen kurssin järjestäneen lasitaiteilijan sivuilla katselemassa lisää. Palaan myös varmasti asiaan jahka saan sulaneet hengentuotteeni käsiini.

Ryhmäläisten tuotoksia.

Tähtiä aseteltuina.

Sunnuntaina kävin Toivolan vanhalla pihalla ja Paviljongissa joulumyyjäisissä. Vanha piha oli mukava kokemus, mutta Paviljongilla taas huomasi sen, miten monenlaista tavaraa sitä myydään ihmisille joulun verukkeella. Valopilkkujakin toki oli ja esimerkiksi erään keramiikkataiteilijan ruukut ja sammakot jäivät mieleen.

Blogin nimi muuten muuttui kahviseuralaisen ehdotuksesta. Huomionarvoisena asiana mainittakoon myös, että talvi alkoi viikonloppuna taas. Täytyy laittaa toppakenkää ja -shortsia päälle että pärjää.

Soitantaa

Viime aikoina olen enimmäkseen kuunnellut veljen löytämää Little Big Planet 2 -tasohyppelypelistä löytyvää Daniel Pemberton Orchestran kappaletta Disco Divertimento. En minäkään ollut ennen kuullut pelistä, orkesterista enkä kappaleesta, mutta onneksi nyt olen! Ihan käsittämättömän hyvä kipale, eikä tähän voi näköjään edes kyllästyä.

Tätä kuuntelen päättymättömältä kasetilta ja neppailen MG:tä eteenpäin. MG viittaa jääkiekossa tietenkin Mikael Granlundiin, mutta voi se olla lyhenne myös Minun Gradusta. Hyviä kuunteluhetkiä itse kullekin!

Pelihahmo Sackboy.

Jatkuu

Olen tässä nyt muutaman kuukauden enemmän tai vähemmän pyöritellyt ajatusta, että pitäisiköhän aloittaa uudelleen tämä blogitouhu. Päätin lopulta aloittaa. Mahtipontisesti sanottuna toivon että tämän kautta jäisi jonkinlainen muistijälki tästä elämästä. Käytännöllisesti sanottuna on paljon asioita ja omasta mielestäni nokkelia huomioita ympäröivästä maailmasta, jotka ihan mielelläni kirjaisin ylös ja jakaisin jokusen lukijan kanssa. Esimerkiksi kun yksi marraskuinen aamu kuljin tihkusateessa ulkotenniskenttien ohi ja katsoin tuulessa lepattavaa mainosta, jossa kehotettiin pelaamaan tennistä tänään, tuli mieleen että tuosta voisin ottaa kuvan ja kirjoittaa jokusen sanan. Tällaisella linjalla tulen siis todennäköisesti jatkamaan: satunnaisia postauksia satunnaisista aiheista. Nimen vaihdan Destination: Stockholmista johonkin kuvaavampaan jahka sellainen tulee mieleen. Ehdotuksia voi esittää.

Sitten viime postauksen on tapahtunut muun muassa seuraavaa:

• olen poistunut tyylillä Tukholmasta
• olen hankkinut silmälasit
• olen kirjoittanut gradua.

Viimeiseen kulminoituukin elämäni tällä hetkellä. Venynyt ja vanunut gradu on vuoroin kiristänyt hermoja ja vuoroin tuottanut suurta mielihyvää ja innostusta. Yhden kerran olen käynyt epätoivon alhossa ja pari kertaa kokenut tekeväni jotain, mikä voi joskus jopa muitakin kiinnostaa. Voiton puolella ollaan siis! Tavoite on saada työ pian valmiiksi, valmistua ja saada sitten työtä. Uskon että asioilla on tapana järjestyä, mutta elän silti jännityksessä.

Aasinsillaksi gradun tekemisestä ja tämän uuden alun kuvitukseksi laitettakoon tämä tänään koulun tietokoneluokasta löytynyt muistitikun etsintäkuulutus.

Muistitikku ja ananas hukassa.

Katselin ympärilleni, mutta ei löytynyt muistitikkua. Eikä ananasta, ei isoa eikä pientä. Toivotaan että etsivä löytää.

Liukuma

Eilen lähdin tulemaan työpäivän jälkeen kotimaahan. Terminaaliin ehdin kahden saattajani kanssa oikein hyvin ja ajoissa, mutta sitten jäimme aulaan tarinoimaan vähän turhan pitkäksi aikaa. Taisin olla viimeinen joka laivaan vielä otettiin ja juoksuksihan se piti lopulta pistää. Toisaaalta miksi sinne nyt yhtään liian aikaisin menisikään. Ja minähän olen jo aika tottunut laivaanjuoksija ja pitäähän siitä tittelistä pitää kiinni.

St Eriksplanin liukuportaatkin toimivat eilen. Huvittavaa miten ne ovat molemmilla kerroilla luvattu korjata minun viimeiseksi työpäiväkseni.

Joulukuun 16.

Helmikuun 17.

Hevonen

Kävin sunnuntaina taas ratsastamassa, tällä kertaa hevosella. Enkä ihan millä tahansa hevosella vaan 174-senttisellä torinhevosella. Oli aika kokemus mennä tallille, kun edellisen illan tupaantuliaiset työkaverin luona painoivat päässä, jalassa ja mahassa. Yllätin ja ylitin kuitenkin itseni selviämällä kuitenkin paikalle ja hevosen selkään.

Korvat ja Kungsgård.

Syytän kuitenkin edeltävän illan boolia siitä, että ratsastuslenkillä sattui ja tapahtui. En ole elämässäni aiemmin pudonnut hevosen selästä, mutta sunnuntaina oli sitten näköjään senkin aika. Käännyimme lenkin puolivälissä kotiin päin ja sen huomasi alla olevan hevosen nopeutuneesta temposta. Laukatessa sitten hevonen ehti vetää päänsä alas ja varmaan vähän pukatakin, koska hetken päästä löysin itseni lumipenkasta. Mitenkään ei kuitenkaan käynyt ja sain itseni kammettua takaisin selkään. Mutta sen siitä saa kun yhdistetään liian kova tilannenopeus, hidastuneet refleksit ja heikentynyt tasapaino. Lopun lenkkiä pidinkin sitten hevosen paremmin kontrollissa ja itseni paremmin hereillä.

Piti vielä ennen lähtöä käydä toisen kerran hipelöimässä Kanelia aitauksessa. Oli kyllä sydäntä lämmittävä hetki kun iltahämärissä poni kesken ruohonsyönnin huomasi ja lähti tulemaan kohti. Joittenkin kanssa se vaan sanoo heti että klik.

Klik.

Messuilla

Aikamoinen viikonloppu takana ja tuntuu vieläkin jatkuvan. Aloitetaan kuitenkin lauantaipäivästä, jolloin kävin Stockholm Furniture&Light -messuilla. Kiva tapahtuma, vaikkakin alkoi jalkaa ja silmää väsyttää jo puolivälissä. Viimeiset lamput kuljinkin vain läpi sillä asenteella, että jahas niitä on tuollaisiakin. Seuraavaksi muutama hajanainen kuva paikan päältä.

Kullanvärisiä lamppuja.

Joutsentuoli islantilaiselta tekstiilisuunnittelijalta.

Norsutuoleja Vitran osastolla.

Eero Aarnion pingviiniheilureita.

Kaakelihame.

Kivasti laitettuja tulppaaneita.

Tässä myös.

Tekniikkaa

Ei oikein asiat etene täällä Ruotsissa aina. Tunnelbana-asemalla luvattiin jo lokakuussa laittaa rullaportaat kuntoon jouluksi. Eivät laittaneet, vaan hommat ja portaat seisovat edelleen.

Vuoristorata.

Työpaikalla hissi puolestaan on ollut ur funktion siitä marraskuisesta lounastauosta asti, kun seikkailimme työkaverin kanssa alakerran tyhjiössä. Muutaman kerran olen kuitenkin nähnyt huoltomiesten sitä korjaavan. Eräänä iltapäivänä työpäivän jälkeen hissistä hohti niin pahaenteisesti kirkasta valoa, että alkoi vähän jo hirvittää.

Pirulainen.

Tiedä sitten että mikähän pitkäaikaisräyhähenki näitä ihmisnostimia sitten oikein riivaa. Jalalla onneksi pääsee.

Poni

Kävin tänään ratsastamassa. Serkun entisen hevosen tyttären omistaja pitää torinhevostaan Upplands-Väsbyssä ja jo aiemman käynnin jälkeen marraskuussa oli puhetta, että voisin tulla tallille uudestaan ja päästä hevosenkin selkään. Hevosen selkään en mennyt, mutta ponin selkään menin! Ja mainittakoon, että ponit jaotellaan säkäkorkeutensa mukaan pieniin (alle 140cm) ja isoihin (140-148cm). Tämä Kaneli oli iso poni.

Korvat tarkkana kun heinä kulkee.

Ja olikin kyllä aivan ihana Kaneli-poni! Uskomattoman mukavat liikkeet ja luonne, joten muutamankin vuoden tauon jälkeen pääsi äkkiä jyvälle taas. Kun ilma oli aurinkoinen ja pakkasta oli reippaat -10 astetta, oli erittäin mukava istuskella puolitoista tuntia Kanelin selässä ilman satulaa.

Järven jäällä oli luistelijoita.

Sääli vain että näin hienoa ponia pidetään käytännössä esiteinityttöjen pullaponina. Jo maastolenkillä tuntui, että Kaneli todella halusi tehdä töitä ja olla ratsastajalle mieliksi ja että se osaisi nuoresta iästään huolimatta tehdä jo vaikka mitä. Menee hukkaan ikävästi poni jos sillä ratsastetaan vain pari kertaa viikossa tallitiellä. Olikin sitten selvästi mielissään kun pääsi laukkailemaan pitkää suoraa, joten hyvin saavutettiin voitto ja voitto.

Vaaleanpunaista varustetta.

Oli myös puhetta että ensi viikonloppuna menisin uudestaan katsomaan tätä ihanaista Kanelipullaponia. Jos lonkankoukistajat antavat periksi niin erittäin mielelläni menenkin!

Loistetta

Eilen oli kauniin aurinkoinen päivä ja ilma asteen kaksi pakkasella. Vasaparkenissa oli nähtävissä oikein talviliikunnan riemua, kun tienoon lapsiperheet olivat laskemassa mäkeä ja luistelemassa jalkapallokentän päälle tehdyllä luistinradalla.

Luistinrata taka-alalla.

Tässä kuvassa näkyy myös puiston laidalla oleva kirkkaankultainen taidegalleria, joka loisti jälleen kilpaa auringon kanssa. Samainen arkkitehtitoimisto on suunnitellut muun muassa Arlandan lentokentän, Arabianrannan talot Helsingissä ja Tukholman toiseksi korkeimman rakennuksen Victoria-tornin.

Mäki ja Sven-Harryn kultainen talo.

Ilmassa oli kyllä jo kevään tuntua, kun talitintitkin laulelivat puissa. Ja kulmakukkakauppa myi tulppaaneja ällistyttävän monessa värissä.

Ääniä

Kävin perjantaina töitten jälkeen äänestämässä suurlähetystössä Gärdesgatanilla.

Suomen ja EU:n liput.

Vaalilokaaliopaste.

Äänestys tapahtui joko suomeksi tai ruotsiksi. Äänestyslippu leimattiin, liimattiin kirjekuoreen ja suljettiin toiseen kirjekuoreen, josta ääni lähetettiin Helsingin kautta oikeaan vaalipiiriin laskettavaksi. Kuorta ei pudotettu uurnaan, mikä hivenen latisti äänestyselämystä. Mutta ainakin on korsi keossa nyt.

Tällä viikolla tuli myös koottua työkaverin uudenkarhealla asunnolla muutamia mööpeleitä. Sanokoot mitä sanovat Ikean kalusteitten kokoamisesta, mutta minusta se on ehkä loogisinta mitä tänä päivänä maailmasta löytyy. Ja sillä lailla opettavat myös nöyräksi, että jos palat eivät loksahda kohdilleen, vika on joka kerta kokoajassa eikä mööpelissä.

Puolivalmis Malm.

Asioita

Sitten viime kuuleman on käynyt muutamiakin asioita. Viime viikonloppuna käytiin työkaverin asunolla tapetoimassa yksi seinä. Olin porukan kokenein, sillä olen ollut kerran mukana, kun toiset ovat tapetoineet. Tästä huolimatta homma onnistui lähestulkoon erittäin täydellisesti ja saimme tiimityön hengessä paperin seinään. Eilen tuli autettua sitten varsinaisessa muutossa, ja tuparitkin siintävät jo muutaman viikon päässä.

Hyvää jälkeä.

Viikolla tuli autettua kanssatyöntekijöitä tietokoneongelmissa. Eräälle näytin mistä löytyy Notepad ja toiselle miten Excelissä tehdään yhteenlaskukaava. Välillä sitä on niin helppoja kysymyksiä, että ei oikein meinaa uskoa, että tämäkö se kysymys tosiaan oli. Tietokoneitten kanssa on muutenkin tullut neppailtua. Keksin esimerkiksi miten Powerpointiin saa upotettua kokonaisen Word-tiedoston, mikä tuntui ihan mahtavalta. Välillä ihminen voittaa koneenkin.

Viime aikoina olen myös löytänyt granaattiomenansiemenet. Ne on hyviä esimerkiksi salaatissa. Pisteitä myös muodosta ja väristä ja siitä, että granaattiomena kuuluu Wikipedian mukaan rantakukkakasvien heimoon. Itse Venus myös antoi tarun mukaan granaattiomenia suosikeilleen.

Rantakukkakasvien heimon hedelmän siemeniä.

Tänään tuli katsottua Ylen lähetystä presidentinvaaleista. Kyllä oltiin aika jännän äärellä! Kuten toimittaja sanoi, nyt on kaksi herrasmiestä toisella kierroksella ja hyvä niin. Ja pääsee taas äänestämään ja valitsemaan kummalla kielellä haluaa palvelunsa suurlähetystössä. Itse ehdokkaista sanoisin niin että Pekka on tulevaisuuden ehdokas, Sauli tämän päivän ehdokas ja Paavo viime vuosituhannen. Mutta mahtaa Väyrysellä olla olo kuin pienellä oravalla pakkasella.

Paavo ja Pekka.

Hajanaisen kuvakimaran päätteeksi vielä otos vuodenvaihteesta. Raketteja oli hankala kuvata peruspokkarilla, mutta jotenkin kuviin tarttui jotakin mukavaa. Vaikka ilma oli paikan päällä kirkas, raketeista tullut savu tallentui yllättävän kivasti.

Rakettipölyä.

Kaivosta

Tämän päivän paras hetki taisi oli se kun Helsingin Sanomien nettisivuilta luin Fingerporin:

Tunnustettakoon että olen vähän kateellinen tuollekin olisikohan Lintuselle, jonka nimi on Jarlan nimen ohessa toisen ja kolmannen kuvan välissä. Se nimittäin tarkoittaa, että sarjakuvapiirtäjä on saanut idean strippiin lukijalta. Minäkin haluan nimeni lehteen! Pitääpä laittaa Tehtäviä ennen kuolemaa -listalle tämä.

Sorvi

Lähes kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen onkin sopiva aika palata sorvin ääreen. Tukholmaan on palattu kolmen viikon joulutauolta ja edessä on kuuden viikon työrupeama. Sitten viime kuuleman on tapahtunut esimerkiksi seuraavaa:

• Joulu sujui kotikaupungissa oheisohjelmineen. Tuli muun muassa koristeltua joulukuusta, imuroitua neulasia, rakennettua piparkakkuhevostalli ja hävitettyä se, syötyä itsensä ähkyyn, saunottua ja nukuttua hyvin ja pitkään.

• Uutena vuotena vietettiin poikkeuksellisesti itsenäisyyspäivää, kun söimme jälleen tutulla porukalla jo kolmatta kertaa illallista, tällä kertaa neljän ruokalajin. Menu sisälsi muun muassa savuporo-piparjuurikiekkoja, paahdettua siikaa ja valkosuklaajäädykettä. Illasta koostettu powerpoint-esitys on tekeillä.

Savuporoa ja piparjuurituorejuustoa.

• Loppiaisena oli siskon muuton aika, ja asumme siis tällä hetkellä samassa kaupungissa ja saman katon alla.

Kuva lavastettu.

Lisäksi on tullut muun muassa leikattua taas otsahiukset. Nytt år, nytt hår! Ja koska edellisessä postauksessa mainitsin livejoulukalenterista, kerrottakoon että eri puolilla Gamla Stania oli joulukuussa tosielämän joulukalenteri, kun jokaisena iltana kello 18.15 tietyssä paikassa avattiin ovi tai ikkunaluukku. Luukun takana oli sitten jotakin mukavaa ohjelmaa, laulamista tai tarinointia. Hieno idea ja tunnelmaahan vanhassa kaupungissa riittää.

Loppuun vielä koira-aiheinen pähkinä. Sattuuko joku tunnistamaan, että mikähän koirarotu tämä tässä kuvassa on?

 Kun minä sanoin että kultainennoutaja mutta ei se kuulemma ole.