Piakkoin

Kolme yötä jouluun on, laskin eilen aivan itse. Tänään on siis enää kaksi yötä! Ja joulu on tässä tapauksessa siis tuleva lauantai, kun silloin saadaan hakea koira kotiin. Jännän äärellä ollaan! Ollaan ehditty laittaa johdot pois lattioilta kuljeksimasta ja pentuaitaus ensimmäisiksi öiksi viriteltiin makuuhuoneeseen. Lisäksi insinörtti laittoi koiranpepakoukun kaapin seinään tavalla, jota ensin epäilin täysin mahdottomaksi. Mutta siinä se nyt on ja tukevasti vielä.

Great success!

Koiran touhuille olen jo perustanut oman blogin, joka vielä tällä hetkellä on tyhjää täynnä. Osoitteen saa sitten pyytämällä tai varmaan jotkut saavat ihan pyytämättäkin. Kuitenkin jonkin verran suunnittelen hurahtamista.

Totuuden nimissä muuten sanottava, että tuo alun nokkela jouluyö-läppä on tietenkin Ismo Leikolalta kuultu.

Kuulumisia

Kas kun on taas vierähtänyt aikaa! Lähdetäänpä laittamaan asioita viime ajoilta nippuun sekalaisen kuvituksen kera.

• Viime viikon vietin Tukholmassa. Matkalla käytiin katsomassa koiranpentuja, jotka olivat kasvaneet todella kovasti ja ulkoilleetkin. Kertakaikkisen ihania!

• Edelliseen löyhästi liittyen: Tukholmassa tuli käytyä Ikeassa kaappikaupoilla enkä sitten voinut vastustaa tätä koiranpepakoukkua. Muistelen tuota joskus katsoneeni, että tällaisen sitten ostan jos tulee koira. Joten tällaiseen laitetaan sitten kaulapanta ja hihna roikkumaan. Huvittavaa muuten, että on musta koira tulossa, niin kummasti sille vaan on ostanut mustaa tavaraa. Aikanaan täytyy kyllä vaihtaa väriä vaikkapa oranssiin tai punaiseen.

Kuva Ikean sivulta.

• Tukholmassa tuli myös käytyä tallilla ja pääsin testaamaan 5-vuotiasta arabia, joka vielä muutama kuukausi sitten laukkasi työkseen radalla. Itse tosin tyydyin ihan vain ravaamaan, kun laukan säädöt ovat omistajan mukaan vielä hieman hakusessa. Sympaattinen pieni hevonen oli kyllä!

• Lauantaina käytiin Kuninkaallisen hevostallin joulumyyjäisissä. Hevosista ehkä mieleisin oli nuori Galant, joka tunki turpaansa kalterin rakosesta silitettäväksi hyvin avoimesti. Kokeneempien hevosten luukut olivat auki ja ne tuntuivat oikein nauttivan saamastaan huomiosta ja lapsista. Ammattilaisia siis!

Turpavärkki.

• Lauantaina käytiin myös Horse Showssa ja oli kyllä jännittävä kisa varsinkin Rolex TOP10-luokassa. Voittaja Daniel Deusser vaikutti oikein sympaattiselta ja hevosensa Evita van de Veldbalie oli myös erityisen rennon ja mukavan oloinen tamma. Laitetaan siis nämä molemmat nimet ylös tulevaisuuden varalle. Ihan hyvä kyllä etteivät kaiken maailman ludgerbeerbaumit sun muut sata vuotta huipulla olleet voita joka kerta.

Kuva Wikipediasta.

• Reissun aikana tuli myös syötyä sushia ja voi kuinka sitä olenkaan nyt kaivannut!

Omnomnomnomnomnomnomnom.

• Pitihän ne NK:n jouluikkunat käydä taas katsomassa. Ja olivathan ne yhtä häiriintyneitä kuin pari vuotta sittenkin. 

Jänistorni ja/tai lumiukko!

• Kertakaikkisen mukavan viikon latisti kuitenkin sunnuntainen kotimatka. Junaraiteelle oli kaatunut jonkinlainen karahka Oskari-myrskyn sivutuotteena, ja olin kotona yli kolme tuntia myöhästyneenä ja nälissäni vasta yhden jälkeen yöllä. Hyvityslomakkeen täytin jo seuraavana aamuna, mutta eivät ole vielä antaneet rahaa takaisin. Liekö ruuhkaa VR:n asiakaspalvelussa.

Voi sarkasmin määrää!

• Huomenna on edessä lähtö itsenäisyyspäivän illalliselle. Olen tänään testannut omena-fenkolisalaattia ja tehnyt mustaviinimarjamelban valmiiksi. Ihania juttuja luvassa!

Pappaa

Oli viime lauantaina pikkujoulut. Teemalla tule sellaisena kuin et ole. Pukeuduin papaksi. Olisin halunnut risteilyisännäksi, mutta kirpputorilta ei löytynyt sopivaa merikarhun lakkia. Pappaneuletakki löytyi ja sen taskuun laitoin rekvisiitaksi lotto- ja pitkävetokuponkeja. Löytyi myös uudenveroinen pappalakki. Sellainen perinteinen Fredriksonin korvaläpällinen villakangaslakki. Ihan hyvin voisin ollakin pappa, kun ne saavat käyttää näin mukavia vaatteita.

Paras lakki pitkään aikaan.

Mitähän se oikein minusta kertoo, että aion käyttää näitä pappavaatteita kyllä ihan arjessa kyseisten teemapikkujoulujen jälkeen. Lakki käy äärimmäisen hyvin pyöräilykypärän alle ja neuletakkikin on sataprosenttisesta merivettä kestävää merivesivillaa, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Virallista

Osa teistä saattaakin tämän jo tietää, mutta kerrotaan nyt tässäkin mediassa, että nyt se on virallista: koira on tulossa meille! Aiemmin tällä viikolla käytiin pentuja katsomassa ja valittiin sieltä sellainen yksilö, joka oli alusta asti luottavainen ja kovin tuttavallinen. Nukahti ensin pää kämmenelläni, sitten nukkui makoisasti vuorotellen molempien sylissä ja syömisenkin jälkeen kömpi takaisin syliin vetämään sikeitä muun porukan mennessä pentulaatikon taakse kasaan nukkumaan. Otettiin tämä sitten merkkinä siitä, että kyllä se taitaa haluta olla meidän kanssa. Kerta kaikkiaan sympaattinen tyyppi!

Baby-panta!

Kotiin pentu saadaan vielä ennen joulua. Nyt on sitten aikaa lukea vielä koirakirjoja, tehdä excel-taulukoita, hankkia erinäistä koiratavaraa ja paketoida pöydän alla levällään olevia johtoja. Jes!

Heppahaalareita

Jotta varmasti te kaikki olisitte nähneet kaiken, niin laitan jakoon nämä eilen näkemäni erikoisuudet. Kyseessä on nimittäin hevosten pyjamat ja kokohaalarit, joita myydään Facebook-kaupan kautta.

Jumpperiponi hyppää!
Kuva Shwmae Products LTD:n Facebook-sivulta.

Siis voisi ajatella, että ei ole totta, mutta kun on! Ja siis hevosten erityisvaatteiden ympärillä pyörii näköjään ihan oikea bisnes. Nimittäin lihaksille tukea antavia, verenkiertoa voimistavia, kuona-aineita poistavia ja  palautumista tehostavia kompressiovaatteita tehdään kuin tehdäänkin myös hevosille.

Tällaisiltä ne puvut näyttävät!
Kuva Hidez.

Ja jos joku miettii, että mitenhän ihmeessä tuollainen kompressiohaalari sitten oikein sujautetaan hevosen päälle, niin tällä laillahan se käy:

Ettäpä sellaista!