Yksi kurssin tehtävistä oli perustaa itseä kiinnostavasta aiheesta nettisivut. Yhteisöviestinnän alalla minua kiinnostaa tällä hetkellä organisaation aineettomat pääomat, joten kokosin aiheesta pienen infopaketin, klik.
Kaivelin myös naftaliinista sivuston, jonka tein harjoituksena www-sisällöntuotannon kurssilla muutama vuosi sitten. Jostain syystä askartelemani flash-animaatio ei suostu pyörimään sivuilla ja kuvan klikkaaminen ilmoittaa virheestä etusivulle palaamisen sijaan, mutta menköön nyt tämän kerran tuollaisena maailmalle.
11. helmikuuta 2010
28. tammikuuta 2010
Työn hedelmä 2.0
Kuvankäsittelyharjoitukset jatkuvat kurssilla. Tähän ei kerrassaan mitään lisättävää.
27. tammikuuta 2010
Työn hedelmä
Kurssilaiset ovat rohkeasti postanneet viime tunnin kuvankäsittelyn tuloksista, joten kannetaan nyt omakin korsi kekoon. Pahoittelut kuvan koiralle, jouduin hieman laittamaan mutkia suoraksi lassotessani.
Työelämähaastattelu vastatuulessa
Unelma-ammattilaiseni Kari Tyni on jo haastateltu!
Mistä löytää tähän hätään toinen ammatillinen idoli?
Mistä löytää tähän hätään toinen ammatillinen idoli?
23. tammikuuta 2010
Ensikosketus Twitteriin
Edellisellä luentokerralla kävimme tutustumassa yhteisöpalvelu Twitteriin. Tähän liittyen minun täytyy todeta kaksi asiaa:
1. Olen tainnut pudota lopullisesti tietoyhteiskunnan rattailta, koska käyntini Twitterissä oli elämäni ensimmäinen.
2. Olen varmaankin tullut vanhaksi. Koin Twitterin ennemmin potentiaalisena migreeninlaukaisijna kuin uutena ja innovatiivisena viestintäkanavana. Ahdistuin hallitsemattomasta viestien tulvasta.
Toisaalta muistan myös omat epätoivon hetkeni, kun ensimmäisen kerran tein tunnuksen ja kirjauduin Facebookiin. Hyväksyin ystäväni lähettämän rintasyöpätietoisuutta levittävän Pink Ribbon -sovelluksen profiiliini, ja samassa hötäkässä onnistuin lataamaan myös nettiselaimeni ylänurkkaan lisäosan, joka muistutti rintasyövän vastaisesta taistelusta joka kerta, kun avasin selaimen. Vasta itkun ja hammastenkiristyksen jälkeen sain lopulta taisteltua lisäosan pois ja muistan ajatelleeni, että enää en koske mokomaan Naamakirjaan pitkällä tikullakaan. Toisin kävi.
Mitä tästä siis opin? Annanko Twitterille mahdollisuuden? Periaatteessa kyllä. Tulenko luomaan profiilin Twitteriin? Tuskinpa vain. Tällä hetkellä vain ahdistun ajatuksesta, että minulla olisi taas yksi käyttäjätunnus ja salasana muistettavana.
Sitäpaitsi mielestäni tässä videossa on tavoitettu osuvasti se, mihin kaiken maailman teknologioiden käyttö voi pahimmillaan johtaa.
Ugh, olen puhunut.
1. Olen tainnut pudota lopullisesti tietoyhteiskunnan rattailta, koska käyntini Twitterissä oli elämäni ensimmäinen.
2. Olen varmaankin tullut vanhaksi. Koin Twitterin ennemmin potentiaalisena migreeninlaukaisijna kuin uutena ja innovatiivisena viestintäkanavana. Ahdistuin hallitsemattomasta viestien tulvasta.
Toisaalta muistan myös omat epätoivon hetkeni, kun ensimmäisen kerran tein tunnuksen ja kirjauduin Facebookiin. Hyväksyin ystäväni lähettämän rintasyöpätietoisuutta levittävän Pink Ribbon -sovelluksen profiiliini, ja samassa hötäkässä onnistuin lataamaan myös nettiselaimeni ylänurkkaan lisäosan, joka muistutti rintasyövän vastaisesta taistelusta joka kerta, kun avasin selaimen. Vasta itkun ja hammastenkiristyksen jälkeen sain lopulta taisteltua lisäosan pois ja muistan ajatelleeni, että enää en koske mokomaan Naamakirjaan pitkällä tikullakaan. Toisin kävi.
Mitä tästä siis opin? Annanko Twitterille mahdollisuuden? Periaatteessa kyllä. Tulenko luomaan profiilin Twitteriin? Tuskinpa vain. Tällä hetkellä vain ahdistun ajatuksesta, että minulla olisi taas yksi käyttäjätunnus ja salasana muistettavana.
Sitäpaitsi mielestäni tässä videossa on tavoitettu osuvasti se, mihin kaiken maailman teknologioiden käyttö voi pahimmillaan johtaa.
Ugh, olen puhunut.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)