Keksi

Iltateen seuraksi teki mieli keksiä. Tai sanotaan että kaupassa keksihyllyn ohi kävellessä tuli mieleen, että keksiäkin voi syödä. Lopullinen ostopäätöskin oli helppo, kun silmä osui Jennin Mustikkasinfonioihin:

Kotosalla pakettia käännellessä huomasin, että paketin kyljessähän on ohje juurikin samoihin pikkuleipiin:

Luulisi että keksitehtailijan intresseissä olisi, että ihmiset leipomisen sijaan ostaisivat keksinsä, mutta näköjään näinkin voi.

Korvalla

Mukla on ollut viime aikoina niin hauskasti, että en sitä ole hennonnut juuri siirrellä.

Tätä kutsutaan varmaan korvan lotkauttamiseksi?

Mantelikala

Käykö teille ikinä niin että joskus alkaa pyöriä päässä joku täysin sattumanvarainen sana? Itselläni tällainen sana on tänään ollut mantelikala. Ja siksi olen googlettanut mantelikalaohjeita ja lopulta kävin hakemassa valmismantelikalan kaupan pakastealtaasta.

Tältä näytti ja hyvää oli.

Tosin täytyy kyllä myöntää että ei tämä taida ihan sattumanvarainen olla. Nimittäin muistelin isoveljen kanssa vasta hupaisaa Jääkiekon värityskirjaa, ja siellähän yksi sattumus huipentui nimenomaan manteliseen kalaan.

Iloja

Itse poden flunssaa kotosalla, mutta mieltä lämmittää uutinen, että ystävä sai eilen pienen tyttövauvan! Paljon onnea uudelle perheelle!

Orkideakin pistää parastaan.

Ja Selännekin jatkaa vielä yhden kauden!

Mötikkä

Kyllä oli taas huvittava kauppareissu. Ajattelin tehdä nälissäni jotain helppoa uuniruokaa, ja mieleen tuli kinkkukiusaus. Läheisessä kahden kerroksen ja yli kolmenkymmenen tuhannen myyntiartikkelin ruokakaupassa ei tosin löytynyt tarkoitukseen sopivaa suikaloitua kinkkua eikä valmista pakasteperunasipulisekoitusta. Pakastepuolella silmiin osui kuitenkin pakasteherneet, -maissit, -pavut ja -parsakaalit, joita myytiin irtona kilohinnalla. Ja siitähän se ajatus sitten lähti ja nyt on valmiina kuupallinen kanakuskushernemaissipaprikaa.

Mutta kronologisesti kerrottuna: Heti kaupan ovella silmiin pisti reilun koripallon kokoinen jackfrukt. Piti kotona ihan googlettaa, että mikä ihmeen hedelmä oikein on kyseessä, ja tällaista tietoa löytyi Wikipediasta:

Jakkihedelmä eli intianleipäpuu on mulperikasvien heimoon kuuluva puumainen kasvi ja sen hedelmä. Jakkihedelmät ovat suuria, vain harvoin alle 25 senttimetriä läpimitaltaan. Suhteellisen nuori, noin 10 senttimetriä halkaisijaltaan oleva, puu voi tuottaa jopa 36 kilogramman painoisia, 90 senttimetriä pitkiä ja 50 senttimetriä läpimitaltaan olevia hedelmiä. Jakkihedelmä on maailman suurin puussa kasvava hedelmä.

Kuvaa kaupan jakista en saanut, mutta onneksi on Googlen kuvahaku:

Kuva täältä.

Ja puussahan nämä mötikät tosiaan kasvavat ja se näyttää tältä:

Kuva täältä.

Kaupassa jakkihedelmän ja minun ohi kulkenut pappa tiesi kertoa, että harvemmin näitä kokonaisina myydään Thaimaassakaan. Mutta tulipahan nähtyä ja oppi taas uuden sanan!

Lisäksi on huvittavaa, että kanankoipi on ruotsiksi kycklingklubba ja liemikuutio buljong. Ja tuo mulperikasvien heimokin kuulostaa perin sympaattiselta heimolta. Tänään tehty ruoka kuuluu puolestaan eloonjäämisruokien heimoon. Kelpo heimo sekin.