Kuninkaallisia

En koko aikana Tukholmassa ollessani ole juuri korvaani lotkauttanut kuninkaallisille. Mutta kuninkaallinen hovitalli on silti ollut ykkösenä listallani asioissa, jotka on ehdottomasti nähtävä ja tehtävä, kun täällä kerran on. Koska visiitillä oleva serkkuni on myös erityisen kiinnostunut kyseisistä eläimistä, lauantain päiväohjelma oli helppo lyödä lukkoon.

Puitteet olivat kyllä hienot. Vaunut olivat hienot. Ja eläimet olivat hienot myös, alla esimerkki.

Kuninkaallinen hevonen Rataplan.

Tästä videosta saa hyvän käsityksen hevostallin juhlasta ja arjesta. Suosittelen käymään myös paikan päällä, jos yhtään hevoset kiinnostaa.

Hovstallets vardagliga och festliga göromål i H.M. Konungens tjänst.

Poistoon

Edellisessä postauksessa ihmettelin tukholmalaisten virallisen tapaamispaikan Svampenin päälle asetettuja muovikuplaoravia. En näköjään ollut ainoa tyrmistynyt, sillä oravakeskustelu on käynyt eri lehtien nettisivuilla kuumana ja ylihuomenna markkinaoravat aiotaan ottaa pois esiltä.

sverigesradio.se

svd.se

Oravien poistaminen kuulemma maksaa vähintään 160 000 kruunua. Asetelmasta riemastunut väkijoukko saattaisi hävittää oravat ilmaiseksikin ihan vain hävittämisen ilosta. Mene ja tiedä.

Installaatioita

Tänään on ollut virallista joulunaloitusta ilmassa. Luin eräältä tapahtumasivustolta, että tänään kello neljältä Stureplanilla paljastetaan en specialdesignad julinstallation. Juontajan mukaan kyseinen installaatio oli saanut inspiraationsa Lontoon Piccadilly Circuksen jouluvaloista, ja haastateltu kaupungin valovastaava kehui tämän päivän olevan jotain historiallista. Kun h-hetki sitten joululaulujen jälkeen koitti, pressujen alta paljastui pari uutta lastenelokuvaa mainostavaa Alvin-oravaa joulukuusen ympärillä ja muovikuplan sisällä. Olisin varmaan muuten tuntenut tulleeni huijatuksi, mutta kun huvitti liikaa. 

Toiseen suuntaan kävellessä katsoin Nordiska Kompanietin myös tänään julkistetut jouluikkunat. Aika postmoderni meininki oli ikkunoissa, toivottavasti eivät lapset saa traumoja näistä.

Tulkinta Joulupukin pajasta.

Joulupukki keijukaiseksi pukeutuneena.

Tonttu pesee vessaa.

Perinteisempää jouluvalaistusta edustivat sitten Sergelin torin liikenneympyrään asetellut valokauriit.

Ei painajaisia näistä.

Ei-luomua

Jatkettakoon viisastelua jugurteista. Edellisessä postauksessa oli kuva luomuvillivadelmajugurtista, ja tänään bongasin saman merkin jugurtin, jossa on metsämansikkaa. Tämä metsämansikkajugurtti ei sitten ole luomua.

Metsämansikoiden tehoviljely onkin aikamme vitsaus.

Edit. Kyseessä onkin mansikka-metsämansikkajugurtti. Mutta kuvassa on vain metsämansikka. Jotenkin on vähän arveluttavaa tämä touhu nyt!

Luomua

Ostin jugurttia. Vadelmajugurttia. Villivadelmajugurttia. Luomuvillivadelmajugurttia. Viittaakohan luomuus tässä tapauksessa siihen, että jugurtissa olisi käytetty luomumaitoa, koska eikö kaikki villinä kasvava ole lähtökohtaisesti luomua?

Luomupuutarhavadelma vielä kävisi järkeen. Jäin myös miettimään, että täällä luomu tosiaan on ekologisk. Onko luomu aina ekologista? Onko ekologinen aina luomua?

Lisäksi laitettakoon vielä kuva Marian suklaaterapioista, jotka ovat saman valmistajan keksiä kuin aiemmin esitellyt Jennin mustikkasinfoniat.

Ihan kyllä rakastin niin en lähtenyt vaatimaan rahoja takaisin. Näidenkin keksien ohje tarjotaan paketin kyljessä, mikä ei lakkaa huvittamasta mieltä pian.

Ilmaa

Näin ehkä vuoden ankeimpana kuukautena kaiken pimeyden ja harmauden keskellä osaa ihan eri lailla arvostaa sitä, kun joskus ulkona ei ole ankeaa, pimeää tai harmaata. Tänä aamuna vedin verhot ikkunan edestä ja tuli heti hyvä ja levollinen mieli.

Parastaan pisti taivas kyllä.

Jumi

Tänään kävi sitten niin, että jäätiin työkaverin kanssa jumiin hissiin. Tai varsinaisesti ei edes jääty hissiin jumiin, vaan jonkinlaiseen sähköhuonetilaan rakennuksen kellarikerroksessa. Hissi lähti seitsemänteen kerrokseen normaalisti, pysähtyi, nytkähti, lähti ylös, palasi alas, pysähtyi ja jatkoi kummallista ääntä pitäen kerrokseen numero 1, jonka olemassaolosta olin kuullut vain tarinoita aiemmilta epäonnisilta hissin käyttäjiltä. Firman hissit ovat nimittäin temppuilleet jo useamman vuoden, mutta vikaa ei näköjään ole edelleenkään saatu korjattua. Perin ikävää.

Kun hissin ovet sitten avautuivat ykköskerroksessa, astuimme hissistä jonkinlaiseen aulaan, jonka seinillä oli loisteputkilamppuja ja sähkökaappeja. Tilassa oli kaksi lukossa olevaa ovea eikä portaita missään. Hissin ovet olivat takanamme menneet kiinni, eikä hissiä saanut tilattua kuin avaimella, jota meillä ei tietenkään ollut. Puhelintakaan kumpikaan ei ollut lounaalle ottanut mukaan. Harmillista.

Ei auttanut muu kuin alkaa sitten hakata hissin ovia ja toivoa, että joku reagoisi paukkeeseen. Ehkä viitisen minuuttia hakattuamme joku hakkasi yläpuolella takaisin. Se kuulosti kivalta. Pian sitten samainen hissi lähti tulemaan alakertaan, ja tuntui mukavalta nähdä tuttuja naamoja, kun ovet avautuivat. Hissillä sitten pääsimme takaisin ihmisten pariin ja jatkamaan töitä. Mutta perhana minkä teki mokoma hissi! Onneksi oli lounasaika ja ihmisiä liikkeellä kuulemassa kolkutusta. Ei olisi kiva ollut jäädä koko viikonlopuksi mokomaan kerrokseen jumiin. Ja se oli kanssa kiva että sattui olemaan seuraa.

Mutta tästä lähtien kuljen rappusia varmuuden vuoksi.

Pienenä alakoululaisena muuten jäin hissiin jumiin isoveljen kanssa, kun superpallo kiilautui hissin ja oven väliin. Tuolloin kirjoitin tapahtumasta kouluaineenkin otsikolla Kun jäimme hissiin. Lieköhän tallessa kyseinen kirjoitus? Voisin reflektoida kokemaani ennen ja nyt.

Must

Ruokakauppojen limuosastoille on viime päivien aikana ilmestynyt röykkiöittäin Julmustia. Piti ihan googlettaa että mikä ihmeen must on kyseessä, ja näin kertoo Wikipedia:

Julmust on virvoitusjuoma, jota myydään pääasiassa Ruotsissa. Se muistuttaa makeaa kotikaljaa sekä omenalimonadia ja sisältää humalan ja maltaan lisäksi 30 muuta ainesosaa. Juomaa myydään joulun alla nimellä julmust ja pääsiäisenä nimellä påskmust. Ruotsissa julmustia kulutetaan noin 45 miljoonaa litraa joulukuun aikana, mikä vastaa määrältään noin puolta kaikista joulukuun aikana myydyistä limonadeista. Julmustin sesonkiaika painottuu joulukuulle, jolloin sitä myydään noin kolme neljäsosaa koko vuoden määrästä.

Mustin toivat saksalaisen reseptin pohjalta markkinoille vuonna 1910 Harry Roberts ja hänen isänsä Robert Roberts alkoholittomaksi vaihtoehdoksi oluelle. Alkuperäistä reseptiä sanotaan pidettävän lukittuna kassakaapissa, niin että vain yksi henkilö tuntee sen kokonaisuudessaan.

Mustia lasissa.

Pitihän se ostaa pieni pullo kyseistä juomaa. Ja miltä se sitten maistui? Aika omenalimonadilta, mutta ei niin hyvältä. Ja tuliko jouluinen olo? Etiketin tontusta huolimatta ei juurikaan. Mutta kokeiltu on!