Onnistuneen viikonlopun lopuksi kävin katsomassa Östermalmin ylälaidalla sijaitsevan ratsastusstadionin, jonne menemisestä olen jo
aiemminkin horissut. Tällä kertaa en kulkenut onneni ohi, vaan pääsin perille asti.
Kavionjäljet maassa lämmittävät mieltä joka kerta:
Kyseessä siis on kenttäratsastusseuran tilus, ja kyllä hiljaiseksi vetivät puitteet:
 |
Tänne kun pääsisi laukkaamaan. |
 |
Ja tänne. |
 |
Esimerkiksi tällä. |
Vaikka sinänsä olen eri kaupunginosien stereotypioimista vastaan, en voinut olla huvittumatta siitä, että ratsastuspaikalle mentiin tämän autoliikkeen ohitse:
Rahalla saa ja hevosella pääsee.