Pläjäys

Viime viikonloppuna kävin tosiaan veljen kanssa keikalla. Lavalla oli ei enempää eikä vähempää kuin Motörhead, ja kokemus kaiken kaikkiaan ei enempää eikä vähempää kuin unohtumaton. Ei ole Ace of Spades ikinä kuulostanut yhtä hyvältä! Tosin totuuden nimissä on sanottava myös, että ennen keikkaa en tiennyt, että Ace of Spades oli kyseisen orkesterin kappale. Kröhöm. Mainitsemisen arvoista on myös, että laulaja on lähes seitsemänkymmentävuotias. Nostan hattuain.

Siellä ne on.

Sunnuntaina käytiin Globen Sky Viewissä. Ilma oli kohdallaan sopivasti, joten kuviakin sai.

Nousuun.

Itään.

Pohjoiseen.

Lisäksi kävimme muun muassa Gamla Stanissa katsomassa livejoulukalenteria. Siitä tuonnempana.

Erilaisuuksia

Vieraita on käynyt kiitettävästi viime aikoina. Hauska miten jokaisen kanssa on tullut tehtyä aika lailla eri asioita. Kärjistäen voisi sanoa, että edellisen kanssa katselimme joulukuusenkoristeita ja nykyisen kanssa käydään Motörheadin keikalla. Lisäksi olen tehnyt viime aikoina origameja ja huvittunut tästä hiirenloukkuvideosta. Jaksamista kaikille, joilla joulua edeltävä loppukiri on vielä päällä!

Take it as a challenge!

Joulutunnelmiin ei Tukholmassa juuri kuitenkaan ole päässyt, sillä pimeää ja vesisadetta on riittänyt. Onneksi pelakuut sentään kukkivat:

Joulukuun kymmenes.

Hokia

Sosiaalinen loppukiri jatkukoon. Tiistaina käytiin lomalaisen kanssa katsomassa jääkiekkoa. Vastakkain olivat Tukholman Djurgården ja Örnsköldsvikin Modo. Ottelussa oli suuren urheilujuhlan tuntua koko pelin ajan, ja jäällä sattui ja tapahtui. Näimme yhteensä kahdeksan maalia ja lähes kaiken läpiajoista ja tolppalaukauksista maalivahdin vaihtamiseen ja erinäisiin torikokouksiin maalin kulmalla.

Hovetin puitteet.

Peli oli siis erittäin viihdyttävä, nopeatempoinen ja tasokas. Taklauksiakin näki. Myös tunnelma hallissa oli alusta asti todella hieno. Djurgårdenin kannattajat jaksoivat huutaa ja laulaa ja viheltää ja taputtaa ja kannustaa koko pelin ajan. Ja eniten ääntä heistä lähti ääntä kotijoukkueen ollessa 0-3 -tappiolla. Tällaista fanikulttuuria soisin mielelläni Suomeenkin! Myös paikalla jaettu ottelulehtinen teki vaikutuksen: totutun A4-arkin sijaan mukaan lehtereille sai kokonaisen ottelua käsittelevän lehden. Olen vaikuttunut.

Hevosia

Edellinen viikonloppu kului mukavasti serkun kanssa. Oikeastaan kaikki mitä teimme, liittyi tavalla tai toisella hevosiin! Viikonloppu alkoi jo perjantaina, kun olimme katsomassa Stockholm Horse Showssa kouluratsastusta ja Kyra Kyrklundin klinikkaa. Hienoa oli nähdä lapsuuden ja mikä ettei aikuisuudenkin idoli kertomassa näkemyksistään.

Kyra.

Sunnuntaina nähtiin sitten muun muassa esteratsastusta. Hienosti oli Globenissa asiat järjestetty, eikä luppoaikoja jäänyt luokkien ja esitysten välille juuri lainkaan. Vaikutuksen teki tämäkin tekniikka, että esteitten paikat näytettiin ratahenkilökunnalle katosta heijastetuilla valopisteillä. Helppohan noihin on sitten oikeat esteet tuikkia.

Valmistelua.

Ja valmis rata.

Vaikutuksen teki myös valjakkoajoluokka. En ole valjakkoajoa nähnyt ikinä enkä tiennyt oikein mitä edes odottaa. Mutta melkoista horseshowta kyllä oli tämäkin, vauhtia ja taitoa ja karnevaalia riitti. Radalla nähtiin niin hallitseva lajin maailmanmestari kuin Hollannin 19-kertainen mestari. Yksityiskohtana mainittakoon, että hevoset ja ohjastaja olivat ohjelmassa mainittu nimeltä, mutta kärryn perässä roikkuvat tasapainottajat pysyivät nimettöminä.

Nelivaljakko.

Sunnuntaina kävimme myös katsomassa serkun hevosen tytärtä. Hienoja eläimiä nämä torinhevoset.

Tytär.

Lisäksi voisin vielä listata hajanaisia asioita hevosviikonlopulta. Nähtiin nimittäin esimerkiksi

• Tonttuja hiihtämässä ponin perässä niin, että sukset iskivät kipinää
• Poneja puettuina petteripunakuonoiksi valosarvineen ja -nenineen
• Paikallisten tallitähtien luokassa yhden kilpailijan hyppäävän uusinnan esteet ilman satulaa
• Areenallisen ihmisiä taputtamassa seisaaltaan euroopanmestari Rolf-Göran Bengtssonille
• Isoja nimiä, pennin päällä kääntyviä ja aika lailla paikaltaan hyppääviä hevosia 140cm radalla
• Ludo Philipaertsin jättävän hevosensa ja ajavansa voittoautollaan areenalta yleisön hurratessa
• Ponivaljakon vetävän joulupukkia punaisessa avoautossa
 

Showta kerrakseen ja hyvä niin.

Kuninkaallisia

En koko aikana Tukholmassa ollessani ole juuri korvaani lotkauttanut kuninkaallisille. Mutta kuninkaallinen hovitalli on silti ollut ykkösenä listallani asioissa, jotka on ehdottomasti nähtävä ja tehtävä, kun täällä kerran on. Koska visiitillä oleva serkkuni on myös erityisen kiinnostunut kyseisistä eläimistä, lauantain päiväohjelma oli helppo lyödä lukkoon.

Puitteet olivat kyllä hienot. Vaunut olivat hienot. Ja eläimet olivat hienot myös, alla esimerkki.

Kuninkaallinen hevonen Rataplan.

Tästä videosta saa hyvän käsityksen hevostallin juhlasta ja arjesta. Suosittelen käymään myös paikan päällä, jos yhtään hevoset kiinnostaa.

Hovstallets vardagliga och festliga göromål i H.M. Konungens tjänst.

Poistoon

Edellisessä postauksessa ihmettelin tukholmalaisten virallisen tapaamispaikan Svampenin päälle asetettuja muovikuplaoravia. En näköjään ollut ainoa tyrmistynyt, sillä oravakeskustelu on käynyt eri lehtien nettisivuilla kuumana ja ylihuomenna markkinaoravat aiotaan ottaa pois esiltä.

sverigesradio.se

svd.se

Oravien poistaminen kuulemma maksaa vähintään 160 000 kruunua. Asetelmasta riemastunut väkijoukko saattaisi hävittää oravat ilmaiseksikin ihan vain hävittämisen ilosta. Mene ja tiedä.

Installaatioita

Tänään on ollut virallista joulunaloitusta ilmassa. Luin eräältä tapahtumasivustolta, että tänään kello neljältä Stureplanilla paljastetaan en specialdesignad julinstallation. Juontajan mukaan kyseinen installaatio oli saanut inspiraationsa Lontoon Piccadilly Circuksen jouluvaloista, ja haastateltu kaupungin valovastaava kehui tämän päivän olevan jotain historiallista. Kun h-hetki sitten joululaulujen jälkeen koitti, pressujen alta paljastui pari uutta lastenelokuvaa mainostavaa Alvin-oravaa joulukuusen ympärillä ja muovikuplan sisällä. Olisin varmaan muuten tuntenut tulleeni huijatuksi, mutta kun huvitti liikaa. 

Toiseen suuntaan kävellessä katsoin Nordiska Kompanietin myös tänään julkistetut jouluikkunat. Aika postmoderni meininki oli ikkunoissa, toivottavasti eivät lapset saa traumoja näistä.

Tulkinta Joulupukin pajasta.

Joulupukki keijukaiseksi pukeutuneena.

Tonttu pesee vessaa.

Perinteisempää jouluvalaistusta edustivat sitten Sergelin torin liikenneympyrään asetellut valokauriit.

Ei painajaisia näistä.

Ei-luomua

Jatkettakoon viisastelua jugurteista. Edellisessä postauksessa oli kuva luomuvillivadelmajugurtista, ja tänään bongasin saman merkin jugurtin, jossa on metsämansikkaa. Tämä metsämansikkajugurtti ei sitten ole luomua.

Metsämansikoiden tehoviljely onkin aikamme vitsaus.

Edit. Kyseessä onkin mansikka-metsämansikkajugurtti. Mutta kuvassa on vain metsämansikka. Jotenkin on vähän arveluttavaa tämä touhu nyt!

Luomua

Ostin jugurttia. Vadelmajugurttia. Villivadelmajugurttia. Luomuvillivadelmajugurttia. Viittaakohan luomuus tässä tapauksessa siihen, että jugurtissa olisi käytetty luomumaitoa, koska eikö kaikki villinä kasvava ole lähtökohtaisesti luomua?

Luomupuutarhavadelma vielä kävisi järkeen. Jäin myös miettimään, että täällä luomu tosiaan on ekologisk. Onko luomu aina ekologista? Onko ekologinen aina luomua?

Lisäksi laitettakoon vielä kuva Marian suklaaterapioista, jotka ovat saman valmistajan keksiä kuin aiemmin esitellyt Jennin mustikkasinfoniat.

Ihan kyllä rakastin niin en lähtenyt vaatimaan rahoja takaisin. Näidenkin keksien ohje tarjotaan paketin kyljessä, mikä ei lakkaa huvittamasta mieltä pian.

Ilmaa

Näin ehkä vuoden ankeimpana kuukautena kaiken pimeyden ja harmauden keskellä osaa ihan eri lailla arvostaa sitä, kun joskus ulkona ei ole ankeaa, pimeää tai harmaata. Tänä aamuna vedin verhot ikkunan edestä ja tuli heti hyvä ja levollinen mieli.

Parastaan pisti taivas kyllä.

Jumi

Tänään kävi sitten niin, että jäätiin työkaverin kanssa jumiin hissiin. Tai varsinaisesti ei edes jääty hissiin jumiin, vaan jonkinlaiseen sähköhuonetilaan rakennuksen kellarikerroksessa. Hissi lähti seitsemänteen kerrokseen normaalisti, pysähtyi, nytkähti, lähti ylös, palasi alas, pysähtyi ja jatkoi kummallista ääntä pitäen kerrokseen numero 1, jonka olemassaolosta olin kuullut vain tarinoita aiemmilta epäonnisilta hissin käyttäjiltä. Firman hissit ovat nimittäin temppuilleet jo useamman vuoden, mutta vikaa ei näköjään ole edelleenkään saatu korjattua. Perin ikävää.

Kun hissin ovet sitten avautuivat ykköskerroksessa, astuimme hissistä jonkinlaiseen aulaan, jonka seinillä oli loisteputkilamppuja ja sähkökaappeja. Tilassa oli kaksi lukossa olevaa ovea eikä portaita missään. Hissin ovet olivat takanamme menneet kiinni, eikä hissiä saanut tilattua kuin avaimella, jota meillä ei tietenkään ollut. Puhelintakaan kumpikaan ei ollut lounaalle ottanut mukaan. Harmillista.

Ei auttanut muu kuin alkaa sitten hakata hissin ovia ja toivoa, että joku reagoisi paukkeeseen. Ehkä viitisen minuuttia hakattuamme joku hakkasi yläpuolella takaisin. Se kuulosti kivalta. Pian sitten samainen hissi lähti tulemaan alakertaan, ja tuntui mukavalta nähdä tuttuja naamoja, kun ovet avautuivat. Hissillä sitten pääsimme takaisin ihmisten pariin ja jatkamaan töitä. Mutta perhana minkä teki mokoma hissi! Onneksi oli lounasaika ja ihmisiä liikkeellä kuulemassa kolkutusta. Ei olisi kiva ollut jäädä koko viikonlopuksi mokomaan kerrokseen jumiin. Ja se oli kanssa kiva että sattui olemaan seuraa.

Mutta tästä lähtien kuljen rappusia varmuuden vuoksi.

Pienenä alakoululaisena muuten jäin hissiin jumiin isoveljen kanssa, kun superpallo kiilautui hissin ja oven väliin. Tuolloin kirjoitin tapahtumasta kouluaineenkin otsikolla Kun jäimme hissiin. Lieköhän tallessa kyseinen kirjoitus? Voisin reflektoida kokemaani ennen ja nyt.

Must

Ruokakauppojen limuosastoille on viime päivien aikana ilmestynyt röykkiöittäin Julmustia. Piti ihan googlettaa että mikä ihmeen must on kyseessä, ja näin kertoo Wikipedia:

Julmust on virvoitusjuoma, jota myydään pääasiassa Ruotsissa. Se muistuttaa makeaa kotikaljaa sekä omenalimonadia ja sisältää humalan ja maltaan lisäksi 30 muuta ainesosaa. Juomaa myydään joulun alla nimellä julmust ja pääsiäisenä nimellä påskmust. Ruotsissa julmustia kulutetaan noin 45 miljoonaa litraa joulukuun aikana, mikä vastaa määrältään noin puolta kaikista joulukuun aikana myydyistä limonadeista. Julmustin sesonkiaika painottuu joulukuulle, jolloin sitä myydään noin kolme neljäsosaa koko vuoden määrästä.

Mustin toivat saksalaisen reseptin pohjalta markkinoille vuonna 1910 Harry Roberts ja hänen isänsä Robert Roberts alkoholittomaksi vaihtoehdoksi oluelle. Alkuperäistä reseptiä sanotaan pidettävän lukittuna kassakaapissa, niin että vain yksi henkilö tuntee sen kokonaisuudessaan.

Mustia lasissa.

Pitihän se ostaa pieni pullo kyseistä juomaa. Ja miltä se sitten maistui? Aika omenalimonadilta, mutta ei niin hyvältä. Ja tuliko jouluinen olo? Etiketin tontusta huolimatta ei juurikaan. Mutta kokeiltu on!

Puhveli

Käytiin tänään Fotografiskassa. Eniten puhuttelivat Nick Brandtin puhvelit.
 

Tosin alemmasta kuvasta meni vähän fiilis kun tajusin että sehän on puolisokea oikeasti. Mutta aika lunkisti näyttää tilanteen ottavan kuitenkin!

Konsonantti

En aina ihan ymmärrä huumoria.

Eikö Onnenpyörässä sitä paitsi ostettu vokaaleja?

Optimismia

Tunnelbana-aseman liukuportaat ovat rikki.

Alapäässä sanoo optimisti näin.

Ja yläpäässä realisti näin.

Mutta johan se joulukuu kohta onkin!

Näkymiä

Viime ajat ovat olleet mukavan sosiaalisia ja parikin kaveria on yöpynyt sohvallain. Viime viikolla tuli käytyä muun muassa katsomassa Moderna Museetissa katsomassa helmiä. Röh.

Kyseessä oli siis vuoden suurin taidetapahtuma eli J.M.W. Turnerin, Claude Monetin ja Cy Twomblyn yhteisnäyttely. Etenkin Twomblyn teokset menivät aika hyvin toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos.


Esimerkki 1.

Esimerkki 2.

I rest my case.

Laiva

Joskus kun ajatuksissaan katsoo pimeällä ulos, niin saattaa nähdä Tallinnan-laivan.

Tallinnanlaiva. Tallinnan-laiva.

Hedelmiä

Tänään olen enimmäkseen huvittunut seuraavista Carl Kleinerin valokuvista:

Mr Shy

Tony

Dessert-pepp

Aika mahtavia. Muutakin mielenkiintoista löytyy miehen sivuilta, käykää vaikka katsomassa.

Tekemisiä

Aika palata taajudelle taas! Lomaviikko Suomessa on takana, ja niin alkaa olla myös viikonloppu Tukholmassa. Tässä listausta mitä on tapahtunut sitten viime kuuleman:

Käytiin Helsingissä katsomassa NHL-avaus Anaheim-Buffalo. Tapahtuma oli hieno kokemus, mutta itse peli ei ollut kummoinen. Tuli nähtyä Selänne ja Koivu ja kumppanit kuitenkin.

Todisteena showsta tämä kuva.

Kotopuolessa tuli nähtyä pientä vauvaa, pientä koiraa ja muutamaa muutakin kavereita. Lisäksi olin mukana sovittamassa pukuja ja saunassa pariin otteeseen.

Matkalla Tukholmaan istuin ensin junassa bisnesluokassa ja lentokoneessa erään suomalaisen rap-artistin vieressä. Melkoista.

Perillä huomasin, että olin vahingossa käärinyt mukaan väärän mustan syystakin, nimittäin quasimodotakin. Mutta hyvin sekin asiansa ajaa.

Tämä sunnuntai on mennyt amerikkalaista realitya katsoessa. Poistuin talosta vain käydäkseni karkkikaupassa. Kelpo sunnuntai siis.

Pullaa

Tänään on Suomessa Eläinten päivä ja Saksassa Welttierschutztag. Ruotsissa on Kanelipullan päivä. Ja kyllä, töissä todella olikin pullia tarjolla. Kanelbullens dag fika!

Meanwhile in Sweden.

Kuvasta voi myös huomata, että kahviloissa ei miehet välttämättä saakaan pussailla. Höh.

Alunen

On pitkään ollut tarkoitus ottaa kuva kauppamatkan varrelle sattuvasta sillanalusesta. Kun tänään kolmen tunnin yöunien ja työpäivän jälkeen sitten kävelin kameran kanssa alusen ohi, sain lopulta nyhrättyä näinkin tärähtäneen kuvan:

Asiahan ei tästä kuvasta käy ilmi, mutta kyseessä siis on tunnelbanatunneli, joka halkoo kahta taloa. Alle jää hyvin valaistu ja graffitein koristeltu välitila, jossa olen muutaman kerran nähnyt ihan asiallisia valo- ja videokuvaussessioita ja muutaman japanilaisen katsomassa seinämaalauksia kuin taidenäyttelyssä ikään. Mutta hämmentävintähän kyseisessä paikassa on se, että jonkun ikkunat ovat ihan tuossa. Lähellä kulkuyhteyksiä ainakin on asunto!

Lisäksi kerrottakoon vielä kauppareissusta, että tähän mennessä on kaupassa silmä osunut  irtomyyntinä myytäviin pakastemarjoihin, pakastevihanneksiin, pakastekaloihin, erilaisiin balsamicoihin ja oliiviöljyihin ja viimeisimpänä irtomyslimurusiin.

Mutta sen sijaan appelsiininrusennusmehustinta ei enää ole.

Huveja

Kyllä taas kauppareissu pelasti päivän. Miten näihin pakkauksiin oikein pitäisi suhtautua?

Dra gärna ut & titta på fisken.

Ole hyvä ja katso!

Ja minähän vedin ulos, katsoin, totesin hyväksi ja tarjouksessa olevaksi ja ostin.

Lisäksi nauratti ääneen kaupan banaanien keskelle istutettu metrinen pehmoapina, joka kehotti kaikkia alle 10-vuotiaita ottamaan banaanin:

Mikä voisi olla vastaava ilmaistarjoilu meille yli 10-vuotiaille?

Paloja

Viime viikonloppuna oli jälleen seuraa käymässä. Ilma ei pettänyt taaskaan kun sää pysyi uskomattoman kauniina suurimman osan ajasta. Jos tämä on syksyä niin sanon että mikäs siinä.

Aamupalaa ulkona lauantain aamuauringossa.

Sisällä syötiin kanssa aamupalaa.

Syömisen lisäksi kierreltiin kaupunkia ja sen uusia ja vanhoja kauppoja, käytiin kuppiloissa, jäätelöbaarissa ja kirkossa. Pakollisen Globenilla käynnin aikana tuli otettua kuvat parista metron ohjekyltistäkin.

Voi koiraparkaa!

Parempi pitää varmuuden vuoksi kiinni koko ajan.

Ja sokerina pohjalla: tuli myös nähtyä Kevin Costnerin keikkabussi.

Keksi

Iltateen seuraksi teki mieli keksiä. Tai sanotaan että kaupassa keksihyllyn ohi kävellessä tuli mieleen, että keksiäkin voi syödä. Lopullinen ostopäätöskin oli helppo, kun silmä osui Jennin Mustikkasinfonioihin:

Kotosalla pakettia käännellessä huomasin, että paketin kyljessähän on ohje juurikin samoihin pikkuleipiin:

Luulisi että keksitehtailijan intresseissä olisi, että ihmiset leipomisen sijaan ostaisivat keksinsä, mutta näköjään näinkin voi.

Korvalla

Mukla on ollut viime aikoina niin hauskasti, että en sitä ole hennonnut juuri siirrellä.

Tätä kutsutaan varmaan korvan lotkauttamiseksi?

Mantelikala

Käykö teille ikinä niin että joskus alkaa pyöriä päässä joku täysin sattumanvarainen sana? Itselläni tällainen sana on tänään ollut mantelikala. Ja siksi olen googlettanut mantelikalaohjeita ja lopulta kävin hakemassa valmismantelikalan kaupan pakastealtaasta.

Tältä näytti ja hyvää oli.

Tosin täytyy kyllä myöntää että ei tämä taida ihan sattumanvarainen olla. Nimittäin muistelin isoveljen kanssa vasta hupaisaa Jääkiekon värityskirjaa, ja siellähän yksi sattumus huipentui nimenomaan manteliseen kalaan.